LAPSUUDESSANI ISÄNPÄIVÄÄ ei kalenterissa vielä ollut, ja vaikka olisi ollutkin, meillä sitä ei olisi vietetty.
Huomasin taannoin jonkin viikkolehden lööpistä, että olen Tarja Halosen kohtalotoveri. Hänellä yhteys isään katkesi hänen ollessaan kaksivuotias. Minulla sitä ei koskaan ollutkaan. Tiesin kyllä isäni nimen ja kuvankin olin nähnyt, mutta emme koskaan tavanneet. Emme olleet kumpikaan kiinnostuneita toisistamme. Tärkeitä elämän eväitä jäi saamatta.
Kun isäni kuoli, äitini sai siitä tiedon, ja kertoi minulle. Olisin voinut ottaa yhteyttä perikuntaan ja vaatia osuuttani perinnöstä. Se olisi lain mukaan kulunut minulle, sillä isäni oli tunnustanut minut lapsekseen. Mutta en hetkeäkään harkinnut sellaiseen ryhtymistä. Kun en ollut koskaan osoittanut kiinnostusta häntä kohtaan, kuinka olisin voinut tavoitella hänen rahojaankaan. Perintö jäi minun osaltani saamatta. Se oli oma valintani.
Jumala on kiinnostunut meistä jokaisesta, etsii ja haluaa yhteyttä. Hän on tunnustanut meidät lapsikseen ja luvannut perintöosan valtakunnassaan. Se on mittaamattomasti arvokkaampi kuin mitkään ajalliset perinnöt. Raamattu sanoo, että se on saastumaton ja katoamaton, eikä sitä voi kukaan ryöstää. Jos emme piittaa sen saamisesta, se on oma valintamme.
Jo täällä maan päällä olemme saaneet taivaalliselta Isältämme paljon hyviä lahjoja: kauniin luonnon monine ihmeineen, kodin, perheen, ystäviä, eläimiä, musiikkia… Kerran vielä paljon enemmän.
Jumalan lupaama perintö on arvokas aarre. Elon Muskillakaan ei ole sellaista summaa, jolla sen voisi ostaa. Mutta taivaallinen Veljemme on sen meille lunastanut. Niinpä sitä tarjotaankin ihan ilmaiseksi, pelkästä armosta.
Anita Ojala
