TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
PÄIJÄLÄKODIN ASUKKAAT haluavat lähettää Pirhan henkilöstölle paitsi iloisia myös muunlaisia terveisiä:
– Minä en halua omasta kodistani lähteä mihinkään maailmalle, Laila Riihilahti sanoo painokkaasti.
Riihilahti on asunut Päijäläkodissa vuodesta 1992 alkaen ja on näin ollen talon ensimmäisiä asukkaita.
Marja Nieminen ja Asta Pohja ovat myös asuneet Päijäläkodissa neljällä eri vuosikymmenellä. He yhtyvät iloisiin terveisiin, kuten Heta Joutsimatkakin, mutta viesti päättäjille on painava.
– Olisi kiva, jos saisimme täällä asua, eikä meitä häädettäisi mihinkään.
PIRKANMAAN HYVINVOINTIALUE tiedotti syyskuun lopussa, että aluehallituksen käynnistämissä yt-neuvotteluissa saatetaan päättää paitsi Tampereen Härmälänrannan myös Kuhmoisten Päijäläkodin lopettamisesta. Molemmat ovat vammaispalvelujen asumisyksikköjä. Käynnissä olevat yt-neuvottelut koskevat yli 600 työntekijää.
Aamulehden uutisen mukaan Päijäläkodin tilat eivät vastaa Pirhan mukaan nykyisiä asumispalvelujen vaatimuksia. Asiakkailla ei esimerkiksi ole omia wc-tiloja. Henkilökunnalta saatujen tietojen mukaan Päijäläkodin asukkaista kaksi käyttää yhtä vessaa, toisessa päässä taloa kolme käyttää yhtä vessaa, ja yksiöissä on omat vessat.
– Joskus voi joutua vessavuoroa odottamaan, mutta ei se ole mikään ongelma, Pohja sanoo.
Samassa uutisessa todetaan, että Pirhan mukaan kaikki asiakaspaikat eivät ole täynnä. Päijäläkodin omavalvontasuunnitelmassa sanotaan sen olevan seitsemänpaikkainen, asukkaita on tällä hetkellä seitsemän. Alunperin Päijäläkoti on yhdeksälle asukaalle tarkoitettu asumisyksikkö. Hyvinvointialueen aikaan ei kuitenkaan ole saatu uusia asukkaita, joten yksi asunto otettiin Säpinän käyttöön ja yksi toimistoksi.
PÄIJÄLÄKODIN TILANTEESEEN kantaa ovat ottaneet asukkaiden sekä tiloissa toimivien Säpinän nuorten läheiset, vanhus- ja vammaisneuvosto sekä viimeisimpänä Kuhmoisten kunnanhallitus, joka kävi tutustumassa Päijäläkotiin viime viikon maanantaina ennen hallituksen kokousta. Hallitus päätti kokouksessa jättää oman vetoomuksensa Pirhalle Päijäläkodin asumisyksikön säilyttämisen puolesta.
Kunnanhallitus toivoo vetoomuksessaan, että asiassa otettaisiin aikalisä ja etsittäisiin ratkaisu, jolla taattaisiin asukkaiden asuminen omassa kotipitäjässä elämänsä loppuun saakka. Asukkaiden keski-ikä on yli 70 vuotta. Lisäksi vetoomuksessa esitetään neljä ratkaisuvaihtoehtoa Päijäläkodin säilyttämiseksi ja muistutetaan neljästä nuoremmasta kehitysvammaisesta, jotka osallistuvat Päijäläkodilla järjestettävään lakisääteiseen päivätoimintaan.
Vetoomuksensa lopussa kunta muistuttaa Pirhaa sen omasta palvelulupauksesta ”tärkeintä on ihminen”, ja odottaa vuoropuhelua hyvinvointialueen kanssa ennen lopullista päätöksentekoa.
Läheisten kannanotossa esitetään Pirhalle viideskin ratkaisuehdotus: asukkaiden siirtäminen tyhjillään olevaan terveyskeskuksen siipeen Kämmekkään, jossa on kahdeksan remontoitua tuetun asumisen hoitopaikkaa ja huonekohtaiset wc:t. ”Myös nuorten kehitysvammaisten työtoiminnan toimipiste voitaisiin siirtää terveyskeskukseen, jolloin työtoiminta voisi kohdistua asukkaiden auttamiseen ja ulkoiluttamiseen, sekä siivous- ja kiinteistöpalveluihin”, kannanotossa todetaan.
Kannanoton mukaan Pirhan alueella on 11 vastaavaa kiinteistöä ilman huoneistokohtaisia wc-tiloja, jotka eivät ole lakkautettavien listoilla.
Vanhus- ja vammaisneuvoston kannanotossa muistutetaan, että vuosikymmeniä yhdessä eläneen yhteisön hajottaminen olisi paitsi epäinhimillistä myös erittäin kohtuutonta. ”Kehitysvammaisille asukkaille elämänmuutokset ja tutuista ihmisistä sekä turvallisesta lähiympäristöstä irtaantuminen voi aiheuttaa vakavaa henkistä kuormitusta sekä heikentää merkittävästi heidän toimintakykyään, elämänlaatuaan ja turvallisuuden tunnettaan.
HAASTATTELUHETKELLÄ PÄIJÄLÄKODISSA on päiväkahviaika. Pöytien ääressä puhe pulppuaa ja nauru raikaa. Laila Riihilahti kertoo, kuinka he olivat yhdessä käyneet Nihtilän kotieläintilalla ihastelemassa eläimiä.
– Siellä oli ihania lampaita. Meilläkin oli lampaita kotona. Ne tekivät karitsoja, mutta hylkäsivät ne joskus. Sitten piti viedä karitsat sisälle ja juottaa niitä tuttipullolla.
Heta Joutsimatka iloitsee tiedossa olevasta reissusta Lahden Karismaan. Tarkoituksena on shoppailla vaatteita.
– Syömässäkin pitää käydä, Asta Pohja huomauttaa ja kertoo poneista, jotka olivat äskettäin käyneet Päijäläkodin pihalla asukkaita ilahduttamassa.
Yhteisistä matkoista elokuviin, teatteriin ja Honkahovin tansseihin riittää kerrottavaa. Samoin jokapäiväisistä askareista. Lenkkeily kuuluu ohjelmaan aina sään niin salliessa. Mukaan lähtee Päijäläkodin nelijalkainen asukas Pörri. Jos sää ei salli ulkoilua, tulevat säpinän nuoret keksimään tekemistä. Viimeksi he pitivät Levyraatia.
SÄPINÄN NUORET käyvät Päijäläkodissa avustamassa erilaisissa tehtävissä. Päivä alkaa yhdeksän maissa, ja eri päivinä Viljo Sihto ja Joni Liivenkorkee tekevät eri asioita. Maanantaisin ja perjantaisin he siivoavat, tiistaina käyvät punttisalilla, keskiviikkoisin he rakentavat aistien puutarhaa Liisa Brander-Keskisen kanssa ja torstaisin on nuokku.
– Aina, kun kuukausi vaihtuu, testaamme palovaroittimet, Sihto kertoo.
Niitä löytyy kiinteistöstä lähes kaksikymmentä.
Akateemisen vartin aikana pojat saavat keskittymistä vaativia tehtäviä, kuten sanojen etsimistä. Joskus päiviä piristää Wisio, etänä Tampereelta ohjattu toiminta.
– Viimeksi meillä oli tuolitanssia. Polkkaa, Liivenkorkee kertoo ja saa ohjaajat ihmettelemään, että polkanko vuoksi tilan tuolit ovat alkaneet notkua.
Säpinän kohtalosta ei juttua kirjoittaessa ole tietoa. Liivenkorkee ilmoittaa päättäväisesti, että hän ei ryhdy Kangasalla kulkemaan. Sihto kehuu Päijäläkodin yhteishenkeä:
– Ei ihmisten koteja pitäisi missään nimessä viedä pois.
Kuhmoisten Sanomat on jututtanut myös hyvinvointialueen edustajan aiheesta. Juttu julkaistaan verkossa torstaina 29.10.
