TEKSTI & KUVA ARJA MÄKELÄ
Ruolahden lukutoukat kokosivat kesän alussa voimansa ja panivat pystyyn kirjapiirin.
Lukuihmisten piirille oli selkeästi tilaus, sillä tupa täyttyi mukavasti heti ensimmäisessä sovitussa tapaamisessa. Kokoontumisia on tähän mennessä ehditty pitää kolme, yksi per kuukausi. Neljäs kerta on sovittu syyskuun loppupuolelle. Piirin nimissä on luettu nyt neljä kirjaa.
Lukupiirissä tulee luettua kirjoja, joihin ei itsekseen tarttuisi. On mielenkiintoista lukea kirjoja, jotka eivät kuulu omaan totuttuun lajivalikoimaan. Toisten perustelut voivat olla yllättäviä.
– Minut on yllättänyt myös se, miten eri tavalla ihmiset kokevat luettavana olleen kirjan. Ihaninta on kuitenkin se, että ei ole olemassa oikeaa tai väärää tulkintaa, vaan kaikkien mielipiteet ovat oikeita ja kukin saa sanoa mielipiteensä vapaasti, sanoo Satu Heimala.
Ruolahden kirjapiirissä on tällä hetkellä 12 jäsentä. Joukko mahtuu hyvin yhden pirttipöydän ympärille. Kaikki eivät välttämättä pääse jokaisella kerralla mukaan, joten mukaan mahtuisi vielä jokunen.
– Tutussa seurassa on kaikkien ”turvallisinta” ilmaista mielipiteensä, sanoo Pirjo Silvan.
Yhtäkään miestä ei ole uskaltautunut mukaan.
– Ilmapiiri ehkä muuttuisi, jos miehiä olisi mukana, en tiedä. Ehkä miehillä voisi olla oma kirjapiirinsä, miettii Silvan.
– Miesten piiri voisi rakentua ehkä jonkun tietyn lajityypin, kuten esimerkiksi sotahistorian ympärille, lisää Heimala.
Kuukauden kirjaa voi piirissä ehdottaa kuka tahansa. Erikoiskirjastovirkailija Eeva Markkasen mukanaolo on mahdollistanut hänen laajan kirjatietämyksensä hyväksikäytön.
Lukupiiri ei ole vain luetun kirjan läpikäyntiä. Kirjapiiri on syy sosiaaliseerata, nähdä tuttuja ja kahvitella. Piiri mahdollistaa yhdessäolon mukavalla tavalla.
– Tapaamiset ovat rentoja – sellaisia hyvän mielen – juttuja. Voin suositella lukupiiriä kaikille, sanoo Merja Mustonen.
Kun kirja on läpikotaisin keskusteltu, voi juttujen antaa rönsyillä muihinkin aiheisiin ja mihin tahansa suuntaan. Jatkoaiheina voi olla esimerkiksi uimarantojen kunnossapito tai mustikkasadon runsaus. Joskus puheenvuoroa on vaikea odottaa, ja puhe yltyy iloiseksi kakofoniaksi.
Kirjan lukeminen ei edes ole edellytys osallistua. Kuukausitapaamiseen voi tulla mukaan, vaikkei olisi ehtinyt lukea kirjaa. Mielenkiinto kirjan lukemiseen voi kuitenkin syntyä keskustelun pohjalta ja muiden näkemyksistä.
Yksi lukee päivisin kun lapset ovat koulussa, toinen iltaisin ennen nukkumaanmenoa.
– Luen pari, kolme kirjaa kuukaudessa. Enemmänkin pitäisi lukea, kun on niin lukemattomasti lukemattomia hyviä kirjoja, sanoo Tuula Pohjoisvirta.
Hän kertoo lukeneensa koko Kalle Päätalon Iijoki-sarjan ja pitäneensä siitä kovasti.
– En ikipäivänä kuvitellut, että luen sen sanasta sanaan, mutta niin vain kävi. Puolitoista vuotta meni aikaa. Siinä sivussa piti lukea muutakin, kertoo Pohjoisvirta.
Eläkkeellä on enemmän lukuaikaa.
– Luen paljon, sillä näin eläkkeellä on aikaa lukea. Itse valitsen fantasiaa, scifiä, jännitystä, dekkareita ja tietty romantiikkaa. Piirissä mukana olemalla tulee luettua sellaisia kirjoja, joita ei muuten löytäisi, kertoo Mustonen.
Ruolahden kirjapiirissä tapaamispaikan järjestäminen kiertää. Tähän asti on aina löytynyt joku, joka on tarjonnut kotinsa kokoontumista varten.
– Kivaa on myös se, että pääsemme kurkistamaan erilaisia koteja toistemme luona. Lisäksi yhteinen iltakahvi herkullisine tarjottavineen on ollut superihanaa, sanoo Heimala.
Luetuista kirjoista pidetään kirjaa ja ne saavat pisteet yhdestä viiteen. Ensimmäinen kirja, Delia Owensin Suon villi laulu sai nelosen. Se oli yksimielisesti hyvä lukukokemus. Muut kirjat ovat saaneet aikaiseksi isompaa mielipiteiden hajontaa; ihastuneet kannattajat, lukemisen kesken jättäneet ja kirjaa keskivertoisena pitäneet.
Suunnitelman mukaan syksyllä on tarkoitus lukea Miila Pitkärannan uunituore teos Yli sukupolvien ja saada kirjailija itse paikan päälle kertomaan kirjastaan.
