Kari Sarenin suku on pyörinyt Kissakulman Keikkalan ja Kuoppalan välillä ainakin 500 vuotta.
– Kauas en ole minäkään päässyt, kertoo Patavedellä syntynyt ja nyt kirkonkylällä asuva Saren.
Sarenin suku on ainakin muutaman sukupolven ollut innokas lukemaan.
– Eeti-mummuni kuulemma luki jopa kangaspuilla kutoessaan, nauraa Saren.
Lukuharrastus on alkanut kansakoulun alaluokilta asti.
– Luin kaikki mitä siellä Pataveden koulun kirjastossa oli, en muista enää kaikkia.
Sarenilla on jatkuvasti joku kirja kesken. Tällä hetkellä se on Elly Griffithsin Lyhdynkantaja.
– Luen muutaman kirjan viikossa. Lukumäärä riippuu siitä ovatko kirjat 100- vai 400-sivuisia. Ja siitä, että onko jotain tärkeämpää tekemistä.
Kalastus ja metsästys ovat tärkeitä harrastuksia. Torvelan eräpoikien historian isoin punnittu hirvi oli 278 kiloa lihapainoa. Saren on ampunut sen ja nyt sarvet koristavat hänen olohuonettaan.
Kirjan aihetta enemmän Sarenia kiinnostaa se, että miten ja millä lailla kirja on kirjoitettu.
– Jos en tunne teosta, luen takakannesta minkälainen aihe siinä on. Välillä petyn täydellisesti. Luen luvun tai kaksi ja totean, ettei kirjoitustyyli ole mieleiseni. Sitten kun löytyy sopiva kirjailija niin luen seutulainana koko tuotannon.
Saren lukee kaikenlaista. Kunhan kirjat ovat hänen mielestään hyvin kirjoitettu.
Mitä Sarenin lukumieltymyksille on tapahtunut ja mikä miestä tällä hetkellä eniten miellyttää? Voit lukea koko jutun viikon 30 Kuhmoisten Sanomista. Voit tilata näköislehden tai ostaa irtonumeron täältä.
Be the first to comment on "Hyvän kirjan voi lukea lukemattomia kertoja"