TEKSTI KATJA SIRVIÖ
60-vuotiaana lajin pariin ja viisi vuotta myöhemmin kilpailu-uran alku SM-kisoissa. Pihlajakoskella kesiään viettävä Jorma Kanerva jäi penkkipunnerrusuransa ensimmäisissä kisoissa hopealle vaa’alla, kuten lajin sisällä sanotaan. Hän ja kultaa voittanut nostivat molemmat 145 kiloa mutta toinen nostaja oli Kanervaa kevyempi.
– Sen jälkeen en ole suomalaiselle hävinnyt.
Kanervan palkintokaappi on täyttynyt SM-hopean jälkeen 19 SM-kullalla ja yhdellä MM-hopealla. Vuonna 2018 penkkipunnerruksen MM-kisat järjestettiin Vantaalla. Kanerva oli täyttänyt juuri 70, kun kiertäjäkalvo repesi vasemmasta olkapäästä. Se korjattiin tähystämällä kolme ja puoli kuukautta ennen MM-kisoja ja lääkäri sanoi, että osallistua saa omalla vastuulla. Kanerva nosti 140 kiloa. Tangossa oli jo 145, mutta pelko vamman uusiutumisesta oli mestaruusnälkää kovempi.
– Sen jälkeen pääsin parempaan kuntoon kuin koskaan. Olisin voinut lähteä maailmalle, mutta sitten tuli korona. MM-kisat olisivat olleet lähellä, Latviassa, mutta en ottanut riskiä, Kanerva kertoo.
Sittemmin penkkipunnerruksen MM-kilpailut on järjestetty muun muassa Texasissa ja Etelä-Afrikassa, eikä Kanerva ole sinne asti vaivautunut.
– 70-vuotiaiden sarjan voittotulos oli viime vuonna 122,5 kiloa. Minä nostin samana päivänä Myyrmäessä 162,5 kiloa.
Kuntosalilta Kanerva tulee Kuhmarin haastatteluunkin. Heti kättelyssä hän haluaa välittää kiitoksensa kesäpitäjän kuntosalin kunnosta:
– Olen pelannut koripalloa 50 vuotta ja käynyt eräänkin koulun liikuntasalissa. Täällä on aina siistiä. Ja tilaa treenata, aukioloajat on niin hyvät.
Seuraavaksi Kanerva esittelee kalenterinsa sivuja. Maratonharjoittelu vuosikymmeniä sitten opetti kirjaamaan tehdyt treenit ylös. Niin Kanerva tekee vieläkin. Kävellyt kilometrit ja salilla tehdyt toistot lukevat kaikkia kalenterissa.
– Minulla ohjelma, jonka mukaan suurinpiirtein harjoittelen. Vaikka lajini on penkkipunnerrus, niin vatsalihakset treenaan aina. Tynnyrin alta löytyy ”sikspäkki”. Treenaan myös jalat ja penkkipunnerrukseen liittyviä apuliikkeitä kuminauhalla. Teen hauiskääntöjä, ojentajat ja penkkipunnerrusta useammalla eri otteella sekä pikavoimaa pienemmillä painoilla.
Kanervan toistomäärät ovat hurjia. Samoin yhden harjoittelukerran aikana nostetut kilomäärät. Niiden avulla lihas tottuu työntekoon
– Joskus olen tehnyt satasella kymmenen kymppiä. Siis sata toistoa sadalla kilolla, Kanerva sanoo ja vakuuttaa, että hyväkuntoisena sellaisesta rääkistä vain nauttii.
Kanerva ei oppinut liikunnallista elämäntapaa kapakkaa Kontulassa pitäviltä vanhemmiltaan vaan Vartiokylän yhteiskoulusta ja sen innokkaalta rehtorilta. Koripallo oli Kanervan lajeista ensimmäinen, sitten hänet houkuteltiin maratonille.
– Olen juossut 15 maratonia, parhaimmillaan alle kolmeen tuntiin. 40-vuotiaana aloin pelata säännöllisesti tennistä. Kun täytin 60, sain työnantajalta liikuntaseteleitä. Ne eivät käyneet tenniskeskukseen, mutta Martinlaakson kuntosalille kävivät. Olin toki jonkin verran käynyt salilla ennenkin. Oppikoulun viimeisellä luokalla nostin penkistä 125 kiloa.
Jotain iloa vanhempien kapakasta kuitenkin oli – takuuvarman työpaikan lisäksi. Koripallon ohella Kanerva harrasti muutaman vuoden judoa ja aikidoa. Portsarin puuttuessa lajitaidoista oli hyötyä, kun asiakas joskus oli kapakasta poistettava.
– Niissä lajeissa tuli näppivoimaa. Oppikoulun viimeisellä luokalla työnsin miesten kuulaa 12,5 metriä. Kuulantyöntäjälle se ei ole yhtään mitään, mutta minä en ollut ennen työntänyt.
Kanerva täyttää kolmen vuoden kuluttua 80 vuotta. Pahat kielet huutelevat, että helppohan sinun on kun yksin nostelet ikäluokassasi.
– Mutta sehän ei ole minun vikani, että kilpakavereita ei ole. Ymmärtäisin huutelun, jos nostelin 120 kiloa, mutta nostamani painot ovat sellaisia, että ne eivät ole ihan joka pojan nostettavissa.
Menestyksen takana on kurinalainen elämä. Kanerva muistuttaa monta kertaa levon merkityksestä. Päiväunet kuuluvat hänenkin arkeen päivittäin. Ruoan pitää olla terveellistä ja monipuolista, herkut ja alkoholi eivät kuulu ruokavalioon.
– Ruokavalio on hirvittävän tärkeä. Onneksi minulla on vaimo, joka opetti ammattikoulussa ruoanvalmistusta. Hän katsoo, että kisapäivänä on hiilihydraatit kohdallaan. Kreatiniinia otan purkista, mutta siitäkin on pidettävä taukoja, kun se rasittaa munuaisia, Kanerva kertoo.
