Taidenäyttely Pupu ja kolme tähteä, Kuhmoisten kirjasto, 2. – 28. syyskuuta
TEKSTI & KUVA ARJA MÄKELÄ
Hersyvän hyväntuuliset ja värikkäät öljy- ja akryylivärityöt, serigrafiat ja keramiikkaveistokset ovat valloittaneet kirjaston näyttelytilan syyskuun ajaksi. Kolme tähtitaiteilijaa ja jokaisen töissä seikkaileva pupu ovat innoittaneet näyttelyn nimeksi Pupu ja kolme tähteä. Saman nimiset taideteokset löytyvät jokaiselta kolmelta taiteilijalta.Taiteilijat ovat yli kaksikymmentä vuotta toisensa taiteen parissa tunteneet Eino Viikilä, Anna-Liisa Hakkarainen ja Raija Nokkala.
Nokkala emännöi maalaamisen ohessa Uudessakaupungissa Taidetalo Pilvilinnaa. Anna-Liisa Hakkarainen tekee taidettaan Jyväskylässä ja kesäisin vapaa-ajanasunnollaan Kinnulassa.
Nokkala on Kuhmoisissa toista kertaa, Hakkarainen jo kolmatta. Riihigalleria teki aikoinaan heihin vaikutuksen, ja nyt kirjaston galleriatila saa heiltä irtoamaan kehujen tulvan. Eino Viikilän humoristiset työt ovat ilahduttaneet kuhmoislaisia jo kolme vuosikymmentä.
– Kuhmoisten puolesta olen iloinen, että olen saanut tuoda tänne nämä ystäväni, jotka ovat hyvin haluttuja ja kysyttyjä taiteilijoita. Meille kuhmoislaisille on myös etuoikeus, että meillä on tällainen hieno galleria, iloitsee Viikilä.
Taiteilijat kulkevat naivismin otsikon alla. Mutta se ei tarkoita, että kaikki naivistit olisivat samanlaisia.
–Naivismin alla on yhtä montaa lajia kuin on tekijöitäkin, kertoo Nokkala.
Naivismista saattaa ensimmäiseksi tulla mieleen humoristisuus. Mutta se on paljon muutakin.
– Minä en pidä itseäni humoristina. Ehkä töissäni on hiljaista huumoria, joka ei naurata, sanoo Hakkarainen totisena ja alkaa heti sen jälkeen nauraa.
Huumorin ja hyvän mielen raja voi olla häilyvä. Töiden värikkyys ja lempeä tunnelma pistävät hymyilemään, mutta aiheet ovat saattaneet syntyä rankoistakin asioista.
– Naivisti voi kertoa vaikeista asioista, mutta pehmeällä siveltimellä. Haluan kuitenkin antaa toivoa ihmisille, sanoo Hakkarainen.
– Naivismi on esittävää hyvän mielen taidetta. Taiteemme kertoo humaanista maailmasta. Ystävyyden teema on myös selkeänä esillä. Naivistisen taiteen sanoma on hyvinkin vahva, sillä se puhuu paremman maailman puolesta, selventää Nokkala.
Esittävyys, positiivisuus ja värikkyys ovat yhteinen tekijä naivistien töissä.
–Värit ovat niin äärettömän tärkeitä sielulle ja hyvinvoinnille, tuumii Hakkarainen
Taiteilijat saavat aiheen teoksiinsa eletystä elämästä, matkoista, luonnosta, ihmissuhteista ja eläinystävistä.
– Minulla on ensin tarina tai tilanne, josta haluan tehdä työn. Tarinan kautta tulee kuva. Lopuksi yritän tiivistää tarinan kahteen sanaan, josta tulee työn nimi, miettii Nokkala.
Hakkaraisen töissä Sininen hevonen kertoo tarinoita.
– Sininen hevonen on intuitioeläimeni, hän täsmentää.
Viikilän työt ovat useamman vuoden aikana syntyneitä tuotoksia.
– Olen tuonut tänne sellaisia töitä, joista olen ajatellut, etten myy niitä. Nyt kuitenkin tulin siihen tulokseen, että mitä ihmettä niitä säilön, kun kaikki nurkat ovat niitä väärällään. Esimerkiksi Mustilla on mukava olo -työstä olen tykännyt niin paljon, etten ole sitä halunnut myydä.
Nyt se on myynnissä.
– Ei minun kannataisi tehdä enää uusia töitä. Patsaita on niin paljon.
Ideoita kuitenkin pukkaa sitä vauhtia, että niitä on pakko tehdä.
– Nämä taideteokset on tehty nähtäväksi, tulkaa katsomaan, toivoo Hakkarainen.
Naivismi on taiteilijoiden mukaan matalan kynnyksen taidetta. Muutenkaan taidetta ei tarvitse ymmärtää millään tietyllä tavalla.
– Jokainen ymmärtää taidetta omalla tavallaan. Kenenkään tulkinta ei ole väärin, he sanovat.
– Taidekasvatuksen kannalta naivismi on helppo ensimmäinen askel tutustua taiteeseen. Toivon, että näissä näyttelyissä kävisi myös koululaiset, lisää Nokkala.
Monissa yhteisnäyttelyissä kotimaassa ja ulkomailla ystävystyneet taiteilijat saavat täällä taas jakaa yhteisen ilon ja nauttia työnsä hedelmistä.
– Me kaikki rakastamme värejä. Ja Eino tuo ihanan huumorinsa mukaan. Työmme sopivat yhteen. Tämä on yhtälö mikä toimii. Paitsi toisiamme, me rakastamme toistemme töitä, nauraa Nokkala.
– Taiteilijan työ on hyvin yksinäistä. Olemme pajassamme yksin hyvin kriittisinä töittämme kohtaan, sanoo Viikilä.
– Ja ainainen epävarmuus siitä, että tuleeko hyväksytyksi. Onnistumisen ilo tulee lopulta siitä kun työt valmistuvat. Töitteni ääressä olevien ihmisten palaute saa minut tuntemaan, että tämä on elämäntyöni, lisää Hakkarainen.
Valmiiden töittensä ympäröimänä taiteilijoiden on helppo hymyillä.
– Näyttely on manifesti ystävyydelle, rauhalle, kauneudelle, hyvyydelle ja väkivallattomuudelle. Taistelemme maailman pahaa vointia vastaan, kiteyttää Hakkarainen näyttelyn tavoitteen.
