TEKSTI & KUVA ARJA MÄKELÄ & ILKKA PERÄOJA
ELISABETH VON HÖPPELHOFFIN Tesla alkoi lähestyä Kuhmoista. Hän oli lähtenyt liikkeelle kotoaan Kauniaisista ja toivoi auton akun riittävän perille saakka.
Kuhmoinen oli hänelle outo paikka, eikä hän nytkään siihen sen kummemmin aikonut tutustua. Syy hänen uhraukselleen käyttää lomapäiviään pienellä tuntemattomalla paikkakunnalla oli perintö. Etäiseksi jääneen lapsettoman Bertil-sedän sökössä joskus kaukaisella 60-luvulla voittama mökki, sauna ja rantatontti olivat jostain kumman syystä periytyneet Elisabethille. Mökki ei vähäisissäkään määrin Elisabethia kiinnostanut.
– Eihän se edes ollut meren äärellä. Saimaa, vai mikä Päijänne se lätäkkö nyt onkaan, mietti Elisabeth nyreissään porhaltaessaan kakkosnelosta jossain Vääksyn kohdalla.
Etäiseksi jääneen lapsettoman Bertil-sedän sökössä joskus kaukaisella 60-luvulla voittama mökki, sauna ja rantatontti olivat jostain kumman syystä periytyneet Elisabethille.
ELISABETHILLÄ OLI vakaa aikomus muuttaa perintö lihoiksi. Tehdä halvalla pieni myyntiremppa ja myydä koko roska. Elisabeth von Höppelhofff oli palkannut paikallisen remonttimiehen Juhani Takametsä-Järviön mökin kunnostusta tekemään.
Koska Elisabeth ei takapajulan ihmisiä tuntenut, ei hän heihin myöskään luottanut. Kuten ei luottanut kehenkään. Hän aikoi pysytellä mökillä tarkkailemassa, ettei remonttimies laiskottelisi tai veisi mitään hänelle kuuluvaa.
– Eihän tästä mikään unelmaloma tulisi, mutta rahan eteen pitää joskus tehdä uhrauksia, ajatteli Elisabeth.
Elisabethin kurvatessa Kuhmoisten torille, jonne tapaaminen Juhanin kanssa oli sovittu, ei ilmassa leijaillut yhteisymmärryksen hitustakaan. Ennakkoluuloja leijaili sitäkin enemmän. Jos niitä oli Elisabethillä, niin oli niitä Juhanillakin.
– Jag heter Juhani och jag reparerar sommarhuserna. Sommartiden hej hej, sylkäisi Juhani suustaan vähän liiankin nopeasti.
JUHANI HALUSI tehdä hyvän vaikutuksen kaupunkilaisneitiin, ja kertasi muistilapustaan, miten esittäytyä kauniaislaisittain.
– Jag heter Juhani och jag reparerar sommarhuserna. Sommartiden hej hej, sylkäisi Juhani suustaan vähän liiankin nopeasti.
Vaikutuksen Juhani tosiaan teki, sillä Elisabeth olisi hypännyt takaisin autoon ja lähtenyt pois saman tien, mutta Teslan akku oli tyhjä. Ylpeys oli nieltävä.
– Päivää vaan, virkkoi Elisabeth.
Juhani heitti helpottuneena pois lunttilappunsa, jossa seuraavaksi luki, ”vill du ha en flaska jaffis”.
Nyt Elisabethillekin tuli kuuma, hiki suorastaan, mutta hän ei ollut ihan varma, mistä se johtui.
HAPAROIVAN SKANDINAAVISEN smalltalkin jälkeen Elisabeth ja Juhani pääsivät käytännön järjestelyistä yksimielisyyteen. Juhani lähti opastamaan, ja koska Teslaan ei saatu sähköä, myöskin kuskaamaan, Elisabethia perintömökille kapeita metsän uumenissa mutkittelevia hiekkateitä pitkin.
Perille päästyään Juhani hyppäsi malttamattomasti autosta ja lähti vasaran kanssa arvioimaan vanhoja seinähirsiä ja ikkunanpieliä.
Kesäpäivä oli helteinen, ja niin Juhani pian heitti paitansa pois paljastaen ruumiillisella työllä muokatun lihaksistonsa ja kauniisti ruskettuneen yläkroppansa.
Nyt Elisabethillekin tuli kuuma, hiki suorastaan, mutta hän ei ollut ihan varma, mistä se johtui.
Pystymättä kiskaisemaan katsettaan Juhanin komeudesta, hän yritti viritellä keskustelua siitä, mitä ihmettä ihmiset tekevät maaseudulla viikonloppuisin. Juhani ehdotteli ensin metsänraivausta ja kalastusta, mutta Elisabethin ilmeen huomatessaan yritti keksiä kaupunkilaiselle soveliaampaa tekemistä.
– Honkahovissa olisi illalla tanssit, hän taisi sanoa.
Elisabeth oli epätoivon partaalla. Lavatanssit kuulostivat lähinnä painajaiselta, mutta ajatteli, ettei ilta tämän pahemmaksi voi mennä, ja kuuli mutisevansa:
– No voisihan sitä.
Lavatanssit kuulostivat lähinnä painajaiselta, mutta ajatteli, ettei ilta tämän pahemmaksi voi mennä.
KUTEN VALISTUNEIMMAT lukijat jo osannevat arvata, kesäinen maalaismaisema teki tehtävänsä, ja siitä lähtien kaikki kulki vääjäämättä yhteen suuntaan.
Juhanilla itsellään ei illalla ollut tulevaisuudesta vielä aavistustakaan, kun hän liian pieni rippipuku päällään ajoi hakemaan Elisabethiä. Eikä liioin ollut Elisabethilläkään, kun hän kukkamekossaan vielä vähän vastentahtoisesti kyytiään odotteli.
Missä kohtaa Amor sitten nuolensa ampui, on hieman epäselvää, mutta yksi arvio on, että automatkan aikana jo kipinöi. Tanssilavan taika sitten puhalteli liekin roihuvaksi. Joka tapauksessa seuraavana päivänä ei Juhani saapunut Elisabethin mökille, sillä hän oli jo valmiiksi siellä.
Iloinen ja naureskeleva, ja toisiaan rakastuneesti katsova pariskunta ei enää näyttänyt työnantajalta ja palkolliselta, eikä liioin maalaiselta ja kaupunkilaiselta.
Elisabethin lomareissu sai pysyvämmän luonteen ja Kuhmoinen uuden vakiasukkaan. Ja viiveellä, noin vuoden välein, aika monta lisää.
Muutaman vuoden kuluttua Lissun ja Jussin tarina innoitti Kuhmoisten ja Kauniaisten päättäjät tekemään kuntaliitoksen. Uusi nimi saatiin yhdistämällä Kuhmoisista alkuosa ja Kauniaisista loppu, jolloin uuden kunnan nimeksi tuli Kuhmoinen.
Sen jälkeen Kuhmoisissa ei koskaan enää koettu puutetta mistään. Silloin kuntaan saatiin jopa hammaslääkäri.
