TEKSTI KATJA SIRVIÖ
Neljä liuskaa päivässä. Se on kirjailija Anneli Kannolle sopiva kirjoitustahti
– Tapani Bagge kirjoittaa viisi. Siihen minäkin joskus pyrin, mutta se stressaa. Kokeilin kolmea, mutta se laiskistaa. Neljän liuskan avulla en hermostu ja tiedän, että kahden kuukauden kuluttua minulla on aika monta liuskaa tekstiä, Kanto kertoi vieraillessaan Kuhmoisten kirjastossa torstaina 26. kesäkuuta.
Kanto on tunnettu perusteellisista historiallisista romaaneista. Viimeisin, vuonna 2021 ilmestynyt Rottien pyhimys kertoo Hattulan Pyhän Ristin kirkon maalaamisesta 1500-luvulla. Perusteellisuudesta huolimatta Kanto ei kirjoita kirjojaan kovin pitkään.
– Aktiivista taustatyötä teen kauan, vuodesta kahteen. Kirjoittamisprosessi itse ei ole kauhean pitkä.
Kanto kuvailee työskentelytapaansa paperitehtaan tuotantoprosessina, jossa ideoista osa humisee honkakankaalla, osa on propsina, osa keitetty jo selluksi ja osa tulossa ulos paperikoneesta.
– Minun on vaikea vaihtaa ideoiden paikkaa. Propseja ei voi siirtää suoraan paperikoneeseen, edelliset on tehtävä alta pois. Voin ajatella jotain aihetta 20 vuotta. Tulostusvaihe voi sitten näyttää nopealta, kun olen ajatellut niin kauan.
Kannon romaaneille on tyypillistä paitsi historiallisuus myös väkivalta.
– Olen hirveän väkivaltainen henkilö ja miettinyt, mikä vetää väkivaltaisiin aiheisiin. Yksi selitys voisi olla ylisukupolvinen trauma. Toinen isoisäni on ollut kansalaissodassa, isä ja toinen vaari jatkosodassa ja äiti opettajana Lapissa Lapinsodan aikaan. Näistä ei tietenkään puhuttu mitään, sillä suomalainen tapa ratkaista ongelma on olla hiljaa. Mikä ei tule yhdessä jaetuksi, tulee yhdelle kannettavaksi, Kanto kertoo.
Historiaa Kanto on opiskellut yliopistossa vähän, mutta innostunut siitä vasta aikuisiällä. Ennen kaikkea häntä kiehtoo Suomen historia.
– Siitä ei kiinnostu kukaan muu kuin suomalainen kirjailija. Suomen historiasta löytyy hirveästi kertomattomia suuria tarinoita ja käsittelemättömiä aiheita. Usein taustatyön kautta löytyy seuraava idea. Törmään johonkin tarinaan, joka alkaa kiehtoa. Kirjoitan kilpaa ajan kanssa, jotta ehdin kirjoittaa kaiken haluamani sinä aikana, kun järki vielä juoksee.
Kanto nostaa kirjoissaan tietoisesti esiin historiallisia naisia. Hänen mukaansa historiasta tulee ensimmäisenä mieleen miehet, mutta:
– Jos viitsii ajatella ensimmäisen ajatuksen jälkeen seuraavan, niin nainenkin sieltä löytyy. Heidän tarinansa on vielä kirjoittamatta. Ehkä minun naisena on helpompi eläytyä naisen elämään, mutta kaikissa kirjoissani on miehiä – ja hyviä miehiä.
Hyvien miehien löytymistä Kanto painottaa. On kirjailijan tietoinen valinta, että molemmista sukupuolista löytyy sekä hyviä että pahoja henkilöitä.
Kannon mielestä suomalainen kirjastolaitos tietolähteenä on loistava.
– Saan lähikirjaston kautta sen, mitä haluan joko ilmaiseksi tai hyvin halvalla. Arkistoissa käyn jonkin verran, mutta vähemmän kuin luullaan.
Kanto kertoo aloittavansa tiedon hankinnan tutkimuksista, ja ne löytyvät netistä. Hyvän tutkimuksen alaviitteistä ja lähdeluetteloista löytyy seuraavat tietolähteet.
– On ihan sama, miten taustatyöni aloitan. Jossain kohtaa havaitsen osaavani maailman riittävän hyvin. Mutta pelkkä tieto ei riitä kirjailijalle, vaan pitää hankkia aistimellista tietoa, Kanto muistuttaa.
Kanto kertoo käyvänsä eri paikoissa aistimassa niiden henkeä. Hän tykkää aikakaudelle tyypillisistä esineistä, ja esimerkiksi Rottien pyhimystä kirjoittaessa maalareista ei ollut juuri muuta tietoa kuin kuvat, joita tutkia. Lisäksi Kanto kertoo kuuntelevansa sen aikaista musiikkia ja lukea aikalaistekstejä.
– Minulla on hyvä muisti. Kun teen taustatöitä, en kirjoita niitä juurikaan. Dialogin suhteen minulla on nauhoittava korva. Vähän ennen kuin rupean kirjoittamaan, niin päässäni käy hirveä puheensorina, sillä henkilöt alkavat puhua. Heillä on oma äänensä ja minä kuuntelen, kuka tuokin puhuja on ja mitä he puhuvat. Tutkimuksen mukaan 60 prosenttia kirjailijoista kuulee ääniä päässään.
Lopuksi Kanto hauskuutti yleisöä kertomalla, millainen vääntö romaanien nimistä käydään sekä kustannustoimittajan että kustannusyhtiön markkinointiväen kanssa.
– Minusta he esittävät aina liian romanttisia nimiä. Pyövelistä he halusivat tehdä Pyövelin sydämen tai Seitsemän syntiä, ja minä revin hiuksiani.
Rottien pyhimyksen nimi tulee siitä, että Hattulan kirkossa on erikoinen maalaus pyhimyksestä nimeltä pyhä Kakukyllä, joka suojelee rotilta ja hiiriltä.
– Markkinointi sanoi, että Rottien pyhimys -nimistä romaania on mahdoton myydä. Olen kuitenkin pohjalainen jästipää. Jossain kahdeksannen painoksen kohdalla oli makea muistuttaa siitä, kuinka vaikea teosta onkaan myydä.
Kuhmoislaiselle yleisölle Kanto paljasti taktiikkansa seuraavaa nimivääntöä varten.
– Käydään ensin taistelu. Pyöritellään nimivaihtoehtoja, ja sitten kun olemme kaikki näännyksissä, ehdotan omaa ajatustani. Kun kaikki on jo väsyksissä taisteluun, se voi mennäkin läpi.
Anneli Kanto
Syntynyt 1950 Pirkkalassa
Kotipaikka Tampere
Toiminut toimittajana vuoteen 1995 asti.
Käsikirjoittaja ja kirjailija vuodesta 1996 alkaen.
Kirjoittanut muun muassa romaanit Rottien Pyhimys, Lahtarit, Pyöveli ja Veriruusut.
Kirjoittanut lastenkirjat Viisi villiä Virtasta, Futistyttö-kirjasarja sekä Kuparisaari yhdessä Terhi Rannelan kanssa.
TV-ohjelmista ollut mukana kirjoittamassa muun muassa Presidentit-, Uusi päivä- sekä Klubi-sarjaa.
Tehnyt lukuisia teatterinäytelmiä ja dramatisointeja.
