TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
JOUNI HAKKISEN ja Katja Ampujan kolme vuotta kestänyt tauko raveista ja kilvanajosta on päättynyt mallikkaasti. Kimppaomistuksessa oleva oma kasvatti, nelivuotiaaksi kääntynyt Full Send on napannut voitot kaikista kolmesta startistaan. Menestys on yllättänyt omistajaporukankin.
– Fulliksen ura alkoi vasta joulukuun alussa. Yleensä käymme harjoitusraveissa paljonkin, mutta tämä on vähän tämmöinen yksinään tai varsojen kanssa ajettu, Hakkinen kertoo.
Kilpakumppanit ympärillä eivät kuitenkaan haitanneet amerikkalais-ranskalaista tammaa, joka käyttäytyi ensimmäisessä startissaan Jyväskylässä kuin vanhat hevoset.
– Paitsi, kun liikuntahallista tuli joku lätkäjoukkue tekemään hyppytreeniä, radan viereen, niin hevonenkin alkoi loikkia. Tuomaristo soitti kuskille, mitä en ole ikinä kuullut tapahtuvan, että meinaatko ajaa tällä villivarsalla kilpaa, Ampuja muistelee.
Kuskin penkillä istunut Santtu Raitala vastasi meinaavansa, mutta pyysi siirtämään kiekkojoukkueen kauemmaksi treenaamaan.
Ensimmäisistä raveista napattu voitto toi Fullikselle heti pari tonnia palkintorahoja, mikä tarkoitti, että toisessa lähdössä vastassa oli jo kokeneita juoksijoita.
– Oli iloinen yllätys, että se voitti senkin lähdön helposti. Kolmanteen starttiin tuli autolähtö, eikä hevonen ollut koskaan nähnyt lähtöautoa. Toki sitä oli kotona ajettu niin, että autolla ajetaan edellä, Ampuja ja Hakkinen sanovat.
Loistavasti meni sekin. Fulliksella kaikki startit koelähtö mukaan lukien ajanut Raitala on kuvannut hevosen paranevan ja rentoutuvan koko ajan.
– Se ei oikein jännitäkään mitään. Matkustaa hyvin ja viihtyy yksin, mitkä ovat kilpahevoselle hyviä puolia, Ampuja kuvailee.
FULLIKSEN URA on alkanut verrattain myöhään. Monesti ensimmäiset startit ajetaan jo kaksivuotiaana – tosin Hakkinen muistelee, että heillä ei ole tainnut kukaan vielä siinä iässä startata.
– Kolmevuotiaana kylläkin. Ja onhan aina parempi, ettei lähde kisaamaan liian aikaisin, hän toteaa.
– Ettei ole leikintekoa ensimmäiset startit. Kun kaikki on ympärillä kuitenkin uutta, niin hevonenkin väsähtää ja juokseminen tulee vain vähän siinä sivussa, Ampuja jatkaa.
Fullikselle myöhäisempi uran aloitus lienee passeli valinta. Ranskalainen hammaslääkäri on epäillyt sen olevan parhaimmillaan vasta viisi- tai kuusivuotiaana. Hampaitakin se vaihtaa vasta nyt, kun ikätovereilta se vaihe on yleensä jo mennyt.
– Jospa se olisi pysynyt freesimpänä, kun on mennyt myöhempään aloitellessa, Ampuja pohtii.
Mitään suuria urasuunnitelmia Fullikselle ei ole tässä vaiheessa tehty. Hakkinen nauraa hevosten yleensä tekevän suunnitelmat ihan itse loukkaantumalla tai saamalla edes haavan jalkaansa jostain.
– Mutta jos nyt muutama startti ajetaan rutiinia, ja jos talvikeliä riittää, niin pidetään hyvä treenijakso. Kesän puolen välin jälkeen tai loppukesästä voisi taas kisata.
– Syksyllä olisi sellainen tammalähtö, johon voitaisiin yrittää. Mutta kun ei näistä koskaan tiedä. Toisilla kehitys jatkuu ja jatkuu, ja toisilla se alkaa jo taantumaan, Ampuja toteaa.
HAKKISEN JA Ampujan viidestä hevosesta kolme on treenissä. Fulliksen kanssa ajossa ovat kaksivuotiaat nuorikot, lisäksi tallista löytyy jo 25-vuotias Frans sekä yksi siitostamma, jonka odotetaan varsovan huhtikuun alussa.
Muutaman vuoden kestänyt tauko raveista ei ollut täysin suunniteltu, mutta kun edellisen menestyjän Perchpondin ura päättyi jalkavammaan, niin sellainen eteen tuli.
– Ja se on tuntunut kyllä mukavalta. Kyllä siihen raveissa käyntiinkin väsähtää. Ja nythän sinne oli jännittävää taas lähteä – vaikka mikään siellä ei ollut muuttunut, Ampuja sanoo.
Nyt treenissä olevien nuorikkojen emänemän Ampuja on käynyt aikanaan ostamassa huutokaupasta Italiasta, mutta sittemmin he ovat Hakkisen kanssa linjanneet, että hevosia ei ruveta ostamaan vaan kokeilevat pärjätä omilla kasvateilla.
– Siinäkin on oma viehätyksensä, kun näkee, kuinka hevonen on syntynyt ja kasvanut. Näkee alusta lähtien oman käden työnsä ja tietää hevosen historian, kaksikko kuvailee.
