OLIN 1970-LUVULLA kesätöissä Kuhmoisten Osuuskaupassa. Työpaikan hakeminen oli jännittävää, kun Osuuskaupalla oli johtaja (Kiiski) ja apulaisjohtaja (Rintala) Hyvissä ajoin keväällä tein hakemuksen, kävin haastattelussa Rintalan luona ja sitten odotin ratkaisua.
Pääsin ensin Ruolahden Osuuskauppaan ja sittemmin Osuuskaupan kauppa-autoon. Ruolahdella kuljin töihin joko polkupyörällä tai papan punaisella Soliferilla, jos se sattui lähtemään aamulla käyntiin. Aamulla työt alkoivat kello yhdeksän ja paikalla piti olla noin puoli tuntia ennen avaamista. Arkisin kauppa sulkeutui viideltä ja lauantaisin yhdeltä. Sunnuntaina kauppa oli kiinni.
Ahtolan Erkki ja Koskisen Elsa opastivat parhaansa mukaan kaupan tavoille. Kauppa oli siihen aikaan melkoinen sekatavarakauppa, ja sieltä haettiin lannoitteita pelloille, ompelu- ja taloustavaroita, mopo- ja ruohonleikkuribensaa sekä elintarvikkeita. Kahvipavut jauhettiin keltaisessa Kulta-Katriina myllyssä ja bensaa piti osata sekoittaa sekä kaksi-, että nelitahtisiin moottoreihin. Jauhelihat jauhettiin kaupan takahuoneessa, lihat leikattiin lihatunkin päällä ja makkarat siivutettiin siivutuskoneella. Kaikki sormeni ovat edelleen tallessa.
Kesäasukkaat saapuivat Päijänteen rannoille juhannuksen jälkeen ja viimeistään koulujen alettua kaupankäynti vähän hiljeni heidän osaltaan. Persoonia oli sekä kesäasukkaissa että paikkakuntalaisissa.
Kauppa-autoaikaan Kuhmoisten kaikki sivukylät sekä niiden pysäkit ja ihmiset tulivat Mustikkaa ja Mansikkaa myöden tutuiksi. Kauppa-auto oli mielenkiintoinen työpaikka. Martti Säilä toimi yleensä vain kuljettajana, ja Nurmen Riitta opasti, mitä kauppa-autossa pitää ottaa huomioon, että kaikki tavarat ovat oikeilla paikoillaan, ja miten kauppa-auto täytettiin päivän jälkeen järkevästi omasta varastostaan.
Noilta ajoilta on paljon hauskoja tapahtumia. Kerran kauppa-autoa pysäytettiin isoja rintaliivejä heiluttamalla, kun emäntä vasta oli herännyt ja kauppa-auto oli lähdössä pysäkiltä. Kerran auton punnituslaite meni jumiin ja näytti vain yhtä tulosta, silloin arvioitiin paino ja laskettiin tuotteelle hinta.
Ihan samoin kuin silloin, ensimmäiset työkokemukset ovat tänäänkin merkityksellisiä. Se ei ole pelkästään tapa ansaita rahaa, vaan ennen kaikkea mahdollisuus oppia vastuuta ja tutustua työelämään. Kesätyö opettaa aikatauluista kiinnipitämistä, yhteistyötaitoja ja oman työn arvostamista. Ja se ensimmäinen palkka, kun voi omalla tienestillään käydä vaikkapa vaateostoksilla koulun aloitukseen.
Nämä taidot kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Keskustelin vanhimman lapsenlapseni kanssa kesätöistä. Viime kesänä hän sai olla Sahanrannassa tutustumassa ravintolatyöhön. Myös tänä kesänä hän haki vastaavanlaisiin työtehtäviin, mutta jo haastattelutilanteessa hänelle kerrottiin, että hakijoita oli tuplasti viime kesään verrattuna ja valitettavasti paljon kokeneempia hakijoita kuin opiskelijat. Vaikka kesätyöntekijä ei ole valmis ammattilainen, eikä hänen tarvitsekaan olla, niin hän voi tuoda työpaikalle uutta intoa, uusia näkökulmia ja oppimishalua – ominaisuuksia, joita ei pidä aliarvioida. Lyhytkin työkokemus voi olla nuorelle ratkaiseva askel eteenpäin.
Toivoisin, että Kuhmoisissa tehtäisiin töitä, että mahdollisimman moni halukas saisi töitä. Kunnilla on käytössään muun muassa kesätyöseteleitä ja Kuhmoisten runsaat yritykset voivat tarjota omille lapsilleen kesätyöpaikkoja. Tällaiset panostukset eivät ole vain kulua, vaan investointi tulevaisuuteen. Nuorten kesätyömahdollisuuksiin panostaminen on koko yhteiskunnan etu. Kun nuori saa onnistumisen kokemuksia työelämässä, hän saa myös uskoa omiin kykyihinsä. Sen tähden jokainen tarjottu kesätyöpaikka on enemmän kuin pelkkä työ, se on panostus tulevaisuuteen.
Pirjo Silvan
