Nautitaan, nyt kun lämpöä kerrankin riittää. Ei saa valittaa, edessä (ja takana) siintää taas kylmä ja pimeä talvi. Kesä se on ihmisen parasta aikaa.
En nauti, eikä ole parasta aikaa. Istun pimennetyissä ja viilennetyissä sisätiloissa ja haaveilen kirpsakoista pakkasista, pimeistä öistä sekä siitä tunteesta, kun saan kiskoa lämmintä vaatetta ylleni.
Kesää, kirkkautta ja kuumuutta pidetään hyvänä asiana. Toivotellaan aurinkoisia lomapäiviä ja jos muuten on hommat päin prinkkalaa, niin lohdutellaan sanomalla, että ”onneksi on sentään ollut hyvät kelit”.
Kaikille helteinen heinäkuu ei kuitenkaan ole unelmien täyttymys. Ei, vaikka järvivedessä viihtyykin ja työ sallii vuorokausirytmin kääntämisen lähes päälaelleen työtehon takaamiseksi.
Jatkuva hikoilu sapettaa. Väsynyt ja nuutunut olo ärsyttää. Hellevaatteet ahdistavat. Niskaan liimautuneet hiukset tuntuvat ikäviltä. Kirkkaus sattuu silmiin. Siinä missä toisten mieli vetää maihin lokakuun loskassa, niin toiset taivaalta estotta porottava aurinko saa kiukuttelemaan.
Meidän asennevammaisten lisäksi kesähelteet kiusaavat ainakin ikäihmisiä, joille kuumuus on terveysriski. Fyysisissä ulkotöissä olevat altistuvat paitsi auringossa palamiselle myös nestehukalle.
Entäpä eläimet ja niiden kanssa harrastavat? Kisakausi on kiihkeimmillään lajissa kuin lajissa – puhutaan sitten koirista tai hevosista. Jahtiin valmistautuvia nelijalkaisia pitäisi päästä treenaamaan. Lemmikkikilpikonnatkin (kuuleman mukaan) virkistyvät yön viiletessä ja valvottavat omistajiaan. Metsästä löytynee vielä juomista elukoille, mutta verkkokalvoille on piirtynyt viimekesäinen kuva nuoresta ketusta, joka helteessä meinasi hoiperrella pyörän alle.
Helteiden hyödyt maataloudelle, marja- ja sienisadolle, matkailijoista ja kausiasukkaista elävien pienten pitäjien yrittäjille ja syysmasennukseen taipuvaiselle pohjoisen kansalle ovat kiistattomat. Kuuman kelin hyvyys ei kuitenkaan ole yksi totuus. Kaikki eivät kaipaa aurinkoista kesää.
Kolmisen viikkoa voi kuitenkin kärvistellä kellarissa suksia voidellen. Kyllä se pakkanen sieltä tulee.
Katja Sirviö
