Kesällä 2024 julkistettiin Kuhmoisten uusin kyläkirja Peltolankylästä Harjunsalmeksi. Harjunsalmen kyläyhdistys kokosi kirjaa varten aineistoa kymmenkunta vuotta. Kokenut tietokirjailija Sirkka-Liisa Ranta kokosi aineistosta kirjan kotiseutuneuvos Seppo Unnaslahden ollessa mukana. Hyvä kirja ammattitaitoisissa käsissä pohjautuu laajaan ja monipuoliseen haastattelu- ja asiakirja-aineistoon, josta kiitos kuuluu harjunsalmelaisille. Ammattitaito näkyy muun muassa tiheästi käytetyissä lähdeviitteissä sekä laajassa lähdeluettelossa.
Kirjassa talojen vaiheet ja menneiden vuosikymmenien elämä on kuvattu viitseliään tarkasti. Esimerkiksi kuvaukset siivouksesta, pyykinpesusta ja sahdin teosta ovat erinomaisia. Toisaalta kylän arkiset tapahtumat on kytketty hyvin laajempiin yhteiskunnallisiin muutoksiin.
Kirja palvelee yhteisenä muistina tapahtumissa osallisina olleille ihmisille. Ennen vanhaan, ennen television ja kännyköiden aikaa, kyläiltiin, ja yhteisissä tapaamisissa kerrottiin juttuja. Nykyajan lapsilla ja lastenlapsilla ei ole samanlaista tilaisuutta eikä ehkä kiinnostustakaan kuulla vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan menneistä tapahtumista.
Tarkka talojen vaiheiden ja asukkaiden kuvaus palvelee sukututkimusta. Esivanhemmista, jotka eivät ole kuuluneet ylempiin väestökerroksiin, kyläkirjat ovat tärkeä lähde saada tarkempaa tietoa. Kyläkirjan henkilöhakemisto helpottaisi tällaista käyttöä, mutta sellaisen tekeminen näin laajasta aineistosta olisi ollut melkoinen lisätyö. Ehkä vielä tulossa olevissa kyläkirjoissa tekoäly voisi auttaa.
Kyläkirjat täydentävät merkittävästi Lindénin, Suvannon ja Viidan kirjoittamia Kuhmoisten pitäjänhistorioita. Talojen vaiheiden kuvauksessa mainitaan usein talon olevan nykyisin käytössä kesäasuntona.
Elämän kovuus sekä raskas työ pelloilla ja metsissä tulee hyvin esille. Koskettava elämäntarina on 60-vuotisen työuran Ylä-Karttilan työmiehenä tehneen Kalle Luoteen elämä. Polioon sairastuneena kunnalliskotiin joutuneesta nuoresta miehestä kasvaa sisulla kova työmies. On hyvä, että hänenkaltaisensa arjen sankarit nostetaan esiin.
Kirjalla on laajempikin merkitys. Se on osuva kuvaus menneiden vuosikymmenien elämänmuodosta, joka on ollut hyvin samankaltainen sadoissa muissakin suomalaisissa maaseutukylissä. Siksi kirjaa voi suositella iltalukemiseksi niillekin, joiden kotikylä on ollut muualla. Kirjassa on hyvä kerronnallinen ote eikä lukijaa piinata liikaa tilastotiedoilla.
Pentti Rauhala
