Längelmäen Talviaisissa syntynyt isoisäni Manu (Emanuel) haki paikkaansa varhaisen kodista lähdön jälkeen. Hän asui ensin Längelmäen kirkonkylässä, missä ison talon isäntä olisi kouluttanut hänet papiksi.
Manulta taisi puuttua kutsumus tehtävään ja niinpä elämän tie johti muualle. Hän haki paikkaansa ja yhteiselle matkalle löytyi Vinkiän Alasen talossa piikana palvellut Edit Pensonen, joka kuului Pukaran sukuun. Yhdessä he muuttivat Koskis-Venttolan, Kalattoman ja Ojasten kautta lopulta Hutalaan vuonna 1917. Manulle tarjottiin ostettavaksi isokokoista Ojasten tilaa, mutta hän ei halunnut tehdä velkaa. Manu ja Edit ottivat jossain vaiheessa sukunimekseen Leppäsen.
Kun Ojasten isäntä myi vuonna 1899 suuret metsämaansa Oy Walkiakoski Ab:lle, Hutala kuului kauppaan ja siitä muodostui metsänvartijan torppa. Hutalaa asustivat vielä jonkin aikaa tuntemattomiksi jääneet Vihtori ja Henriika. Manu rakensi viereen uuden talon. Isovanhempani anoivat torpan lunastusta vuonna 1922, mutta metsäyhtiö ei siihen suostunut. Erinäisten vaiheiden jälkeen Hämeen läänin maaherra hyväksyi itsenäistymisen 1924.
Olen miettinyt Manun uravalintaa. Ilmeisesti hänellä oli niin sanottua lukupäätä, sillä ei lahjatonta nuorta olisi haluttu papiksi kouluttaa. Manu valittiin vuonna 1916 Kuhmoisten ensimmäiseen kunnanvaltuustoon, johon kuului 17 talollista, 4 torpparia, 3 itsellistä sekä 4 muuta. Manu kuului itsellisiin.
Mikä sai Manun hylkäämään pappisuran, minkä sijaan hän päätyi soiden raivaajaksi Längelmäen rajalle? Lähimmät naapurit sijaitsivat kilometrin päässä. Pariskunnalle syntyi Editin tyttären lisäksi kahdeksan lasta, joista yksi kuoli pienenä.
Hutalan pinta-ala oli 30 hehtaaria ja siitä kolmannes soita. Manu raivasi vähitellen peltoja kovalle maalle, mutta suurimman osan soille. Vanhimmat pojat olivat apuna jo hyvin nuorina. Itsekin työskentelin peltotöissä ehkä 20 vuoden ajan, joten tiedän, minkälaiseen maastoon pellot oli raivattu. Vetisimmät kohdat eivät olisi koskaan kestäneet traktorin painoa. Pellot metsitettiin uudelleen joskus 80-luvulla.
Onhan työssä ollut oma vapaus, vaikka leipää ei helpolla saatu. Toisaalta maanviljelyksessä leipä saatiin omalta pellolta, eikä marjoja kasvavien metsien ja kalaisien järvien äärellä kauppojen ovia kovin usein tarvinnut avata. Talvisin Manu teki metsätöitä. Hän oli tiukka lasten kasvattaja, mutta piti heistä myös huolta. Edit kuoli jo varhain, vuonna 1937 ja Manu 1953. En koskaan nähnyt heitä, mutta arvostan suuresti.
Timo J. Leppänen
