Minulle oli todella pienestä tytöstä lähtien täysin selvää, että haluan joskus asua vanhassa talossa. Hirrestä taidolla veistetyssä rakennuksessa, jolla on oma historiansa ja oma tunnelmansa.
Tiedä sitten, johtuiko se siitä, että vietimme serkkujen kera kesäisin pitkiä aikoja pappamme luona Harjunsalmella sukuni tekemässä kauniissa hirsitalossa. Vai kenties siitä, että pääsin jo lapsena vierailemaan useammassa hienossa historiaa huokuvassa sukutalossa.
Nyt, kun minulla on etuoikeus asua ensi vuonna jo sata vuotta täyttävässä talossa, olen päässyt ja joutunut opettelemaan monia uusia asioita perinteisten menetelmien kautta. Esimerkiksi muutama vuosi sitten pääsin seuraamaan vierestä perinteistä punamultamaalin keittoa. Yhtäkkiä olikin keitetty tynnyrillinen maalia, jolla pääsimme maalaamaan kaikki ulkorakennukset uuteen kuosiin.
Ja viitisen vuotta sitten talon alkuperäinen saumapeltikatto kunnostettiin niin, että sen pitäisi säännöllisesti huollettuna kestää jopa toiset sata vuotta. Muistan vieläkin, kuinka kattomiehet kertoivat huoltotyön ohessa ihailleensa, miten taitavalla ja huolellisella käsityöllä peltisepät olivat silloin 1920-luvulla katon tehneet.
Vanhan talon kunnostus on ehdottomasti luokiteltavissa erinomaiseksi harrastukseksi, koska kaikkihan tietävät, että vain kunnon harrastus vie kaiken vapaa-ajan ja rahat. Perinteisten rakennusten entisöintiä ja säilyttämistä tehdään varmasti vain suuresta rakkaudesta lajiin. Tai mahdollisesti puolisoon, jos käy niin, että kumppani sattuu jo valmiiksi omistamaan perinteikkään hirsirakennuksen ja pihapiirin. Hyvä parisuhde rakentuu arjen pienissä hetkissä, joita voi olla vaikkapa vanhojen ikkunoiden irrotus ja kunnostus, sekä totta kai vanhan lattian purku.
On mielenkiintoista kuoria talon seinistä ja lattioista historian eri kerroksia ja päästä jättämään niihin oma kädenjälkensä ihmeteltäväksi tuleville sukupolville. Minulla on suureksi onnekseni lähipiirissä ihmisiä, jotka omaavat paljon perinnetietoa. Tärkeintä on tietysti, että mukana ovat puoliso sekä lapset, jotka onneksi osaavat ottaa lennokkaammatkin sisustusideani vastaan rauhassa. Niistä sitten tarvittaessa hiukan viilataan sopiva toimintatapa.
Vanhassa hirsitalossa asuminen ja sen kunnostaminen on varmasti antanut enemmän kuin ottanut, vaikka ohimeneviä epätoivon hetkiäkin on tullut joskus koettua!
Eeva Markkanen
Yksi kommenttiKommentoi
Kyllä hirsitalossa on hieno vedellä hirsiä ! Olen iloinen puolestasi ja hevosille terkkuja !