TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ
We are one -festivaalin tarina on kerrottu paikallislehden sivuilla usein. Kerrataan se vielä:
Korona-vuosina kansainvälinen joukko artisteja halusi tuoda iloa ihmisten elämään esiintymällä verkossa. Syntyi We are one -yhteisö, jonka pääkokkina hääri Mascara-yhtyeestä tuttu Sari ”Sakke” Wallenius.
Maaliskuussa 2022 järjestetyillä Raksa-messuilla Wallenius voitti itselleen Kuhmoisista tontin lupaamalla järjestää kunnassa festarit. (Sääntöjä rakastava ja epäkohtia etsivä osa minusta haluaisi tässä yhteydessä muistuttaa, että tavanomaisia tonttikauppoja solmittaessa kauppakirjoissa sovitaan rakennusluvan hakemisesta kolmen vuoden kuluessa. Walleniuksella tuo aika on kohta täyttymässä. Lykkäystä voi hakea kunnanhallitukselta, ja sitä on kaikille hakijolle myönnetty.)
Festarit saatiin heti vuonna 2023 ja tämän kesäiset olivat järjestyksessään kolmannet. Festareiden kylkiäisinä on tullut useita villejä markkinointitempauksia, kuten pari vuotta sitten levytetty Mascaran Kuhmoisiin sijoittuva single Kuuma kesäyö, jonka myötä kunnanjohtaja Valtteri Väyrynenkin sai nimensä Spotifyn artistilistaan.
Vapaa-ajallani en pidä ysärimusiikista, enkä (päihtyneistä) ihmismassoista. Työni puolesta olen nähnyt ja kuullut (ennen kaikkea kuullut), millaisia haasteita ensimmäisten festareiden järjestämisessä oli. Kuuluin siihen joukkoon, joka tuomitsi näkemättä, kiinnostumatta ja ymmärtämättä.
Parasta aikuiseksi (nelikymppiseksi) kasvamisessa on taito myöntää olleensa väärässä ja nähdä asiat kuten niin kuin ne ovat – ei niin kuin haluaisi niiden olevan. Siispä – olin väärässä. We are one -festarit olivat hienot! Koin sen itse viettäessäni festarialueella koko illan, näin sen ympärilläni olevista kanssajuhlijoista. Ja näen sen vielä kaksi päivää myöhemmin lukiessani tapahtuman sivuilta kommentteja siitä, kuinka kävijät haluavat tulla ensi vuonna uudestaan.
Sakke Walleniuksella on taito ideoida, innostua ja innostaa ihmiset ympärillään. Hänellä on tahtoa ja intohimoa, mutta ei niin sokeaa, etteikö hän edellisvuosista ottaisi opikseen. Konkreettisemmin oppiminen näkyy siinä, että tänä vuonna festari oli yksipäiväinen tapahtuma yhdessä paikassa, eikä koko kylään kolmeksi päiväksi leviävä hallitsematon sirkus.
Kolmevuotias tapahtuma on nuori, taaperoiässä. Sillä on aikaa ja mahdollisuuksia kehittyä: on aikaa lisätä roskiksia tapahtuma-alueelle, aikaa panostaa äänentoistoon ja viestintään sekä aikaa saada satama yhtenäiseksi anniskelu-alueeksi. Kun järjestävä taho käyttää kaiken saatavilla olevan aikansa kuten tähänkin asti, tehdystä oppien ja kävijöitä kuunnellen, voi Kuhmoisilla olla kymmenen vuoden kuluttua uusi perinteinen kesätapahtuma, joka tuo yhteen kokonaisia ikäluokkia sekä (kausi)asukkaiden ystäviä ja tuttuja. Kenties tulevia uusia kuhmoislaisia.
Ja kun vuonna 2055 joku yrittää ehdottaa, pitäisikö festaripäivän aamuna järjestää Kuhmolan kentällä markkinat, hänen ideansa tyrmätään turhana älämölönä ja pelätään uusien haihatuksien syövän vanhat perinteet. Kun on autuaasti unohdettu, että uusia ne perinteisetkin tapahtumat ovat joskus olleet.
Ensi kesän We are one -festivaalit järjestetään 25. päivä heinäkuuta. Silloin ollaan taas yhtä askelta lähempänä perinteitä.
