Pilvi-Sisko Rantala arvelee, että halu pysyä paikallaan on peruja lapsuudesta ja maatilalla asumisesta.
– Ei silloinkaan kauheasti reissattu, kun oli eläimet hoidettavana.
Paikallaan Rantala pysyy nytkin, tai ainakin kotipitäjänsä rajojen sisäpuolella. Työt vievät toisinaan Jämsänkoskelle ja Käärijän perässä kannattaa lähteä Valkeakoskelle asti, mutta sen enempää tai kauemmas ei Rantala havittele.
– Täällä on hyvä olla. Vaikka ei sitä tiedä, vaikka joskus lähtisin muuallekin.
Kysyttäessä Rantala paljastaa, että joko työ tai mies voisi hänet saada Kuhmoisista lähtemään.
– En tiedä olisiko muita syitä.
Lukuunottamatta opiskeluvuosia Lahdessa, Asikkalassa ja Ruovedellä on Rantala asunut aina Kuhmoisissa. Opiskeluaikanakin hän suuntasi viikonloppuisin takaisin kotipuoleen, jos opinnot sen vain sallivat.
– Kyllä minä Lahdessakin ihan viihdyin. Ei kaupunki mitenkään ahdistanut, kun se oli riittävän pieni.
Nimenomaan pitäjän pienuus saattaisi jota kuta ahdistaa, mutta Rantala nauttii siitä.
– Pienet kuviot tulevat tutuiksi. Täällä on sellainen olo, että voisin mennä pimputtamaan naapurin ovikelloa, jos joku hätä tulisi. Lahdessa en naapureita nähnytkään.
Tutut ympyrät tuovat myös turvallisuuden tunnetta. Ympärillä huomataan kyllä, jos joku puuttuu. Pienessä pitäjässä elo on leppoisaa ja jokainen saa rauhassa olla juuri sellainen kuin on.
Pilvi-Sisko Rantala elää omannäköistään elämää, mutta millaista se on? Ja millaista ylitarjontaa Kuhmoisissa on harrastuksista? Lue koko juttu viikon 11 Kuhmoisten Sanomista. Lehti on maksutta luettavissa Lehtiluukussa.
