TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ
KUN MOTELLI Eurooppa4 jouluaatonaattona vuonna 1995 paloi, soi Ylä-Mattilassa Patavedellä puhelin aamuvarhaisella.
– Ilmoitamme teille , että motelli palaa, sanoi virkavalta lankapuhelimen toisessa päässä.
Naapuruston ei tarvinnut ryhtyä toimeen, kuten unen pöpperössä puhelimeen vastannut Veikko Mattila luuli. Tieto oli tarkoitettu Marjatta Mattilalle, joka oli tuohon aikaan Kuhmoisten Sanomissa toimittajana. Salamalähtöä ei voinut tehdä, sillä auton rengas oli tyhjentynyt päivällä, eikä auto inahtanutkaan jäätävässä kelissä.
Aamun valjetessa käynti tapahtumapaikalla oli pysäyttävä: Ravintola oli tuhoutunut ja sen jatkeena ollut vanha osa kärsinyt suuria vahinkoja. Uudempi kaksikerroksinen osa säästyi savu- ja vesivaurioin. Sammutusvesi oli jäätynyt paksuiksi puikoiksi, rikkinäisistä ikkunoista oli hypätty hankeen lasinsirujen sekaan.
Palo oli alkanut ennen aamuneljää. Hälytyksen oli tehnyt valtatie 4:n autoilija. Pakkasta oli noin 30 astetta. Majoituspaikoista oli käytössä 69, yöpyvät vieraat olivat venäläisiä. Palossa menehtyi hotellin suomalainen huoltomies. Välittömässä vaarassa oli 40 asukasta, toistakymmentä henkilöä loukkaantui.
Se oli yksi esimerkki dramaattisista tapahtumista, joista paikallislehti uutisoi. Verkkainen ilmestymistahti kerran viikossa antoi aikaa jutun tekemiseen.
MARJATTA MATTILAN pesti toimittajana alkoi 1973 ja päättyi 2003. Välissä oli joitakin vapaavuosia ja äitiyslomia.
Eurooppa 4:n tulipalon kaltaiset onnettomuudet eivät olleet Kuhmoisissa arkipäivää. Mattilalle mieleen on jäänyt 1970-luvulta alkanut rakentamisen buumi.
– Vesitornin rakentaminen näkyi ja kuului, mutta sen sijaintipaikasta tai tarpeellisuudesta ei ollut kauheasti ristiriitoja. Uuden seurakuntakodin paikasta sen sijaan taitettiin lehden lukijapalstallakin peistä verissä päin.
Toinen vaihtoehto seurakuntakodin paikaksi oli maa-alue Puukilan navettaa vastapäätä hieman pohjoisempana kuin nykyinen paikka. Se oli osan mielestä liian savinen, osan mielestä nykyiselle paikalle rakennettaessa parkkipaikat eivät riittäisi ja liikenteen melu häiritsisi.
– Palo- ja pelastusaseman rakentamisesta ei käyty kauheasti keskustelua, mutta kirjaston siirtäminen pois kunnantalolta aiheutti ristivetoa. Jotkut halusivat sen Pohjoisporttiin, Mattila kertoo.
Päijännekoti rakennettiin 1990-luvun alussa. Mattila muistelee ottaneensa tuolloin satavuotiaasta Amanda Moksista kuvan, jossa tämä osallistuu peruskiven muuraukseen toteamalla, että toivottavasti ”tästä talosta tulee hyvä”.
– Kerros- ja rivitaloja tuli sutenaan ja harjannostajaisia oli tämän tästä, Mattila kuvailee aikaansa toimittajana.
TOINEN MATTILAN toimittajan aikaa leimannut ilmiö oli tietokoneiden ilmestyminen työmaailmaan. Kuhmoisten Sanomissa kirjoitettiin jutut kirjoituskoneella liuskoille vuoteen 1989 asti. Sitten toimitukseen saatiin ensimmäiset tietokoneet ja jutut saatettiin lähettää kirjapainoon. Samoin osoitteet.
– Siltikin toimittaja ajoi vielä Jämsään taittamaan lehteä. 1990-luvun puolivälissä siirryttiin kokonaan koneisiin ja saimme taitto-ohjelmat.
Naisvaltaiselle toimitukselle tietokoneiden kanssa työskentely ei ollut tuttua. Laitteita myyneeltä taholta Sanomat ostikin, paitsi opetuksen koneiden käyttöön, myös ilmoitusten valmistuksen.
– Olimme kyllä melkoisessa atk-kylvyssä, mutta sinnikkäästi otimme asian haltuun. Minä, Eeva (Naavasalo) ja Kilpisen Eila. Juha Tarvainen tuli toimitukseen viikoittain ja opetti, miten koneita käytetään. Myös ilmoitusten valmistus ostettiin muualta, kunnes Kati Sirén tuli taloon vuoden 2000 lopulla, Mattila kertaa.
Eeva Polttila valittiin ensimmäiseksi kesäkuhmoislaiseksi 1994. Mattila muistaa toripäivän jälkeen istuneensa toimituksessa ja käsitelleensä kuvia Eevasta itsekseen. Tuossa hetkessä puseroon hiipi tunne siitä, että ”minähän osaan tämän”. Väärin määritetty kuvakoko olisi aiheuttanut vaikeuksia painossa.
– Toisaalta koneet helpottivat työtä, toisaalta jännitti, että onnistuuko tämä. Muistaakseni lehti ei koskaan myöhästynyt aineistomme takia. Joskus oli painokoneessa häikkää ja toisinaan Postilla jakeluhäiriöitä. Silloin lehden ilmestyminen viivästyi.
MATTILAN ALOITTAESSA toimittajana paikallislehden tehtävänä oli kertoa kunnan päätöksenteosta sekä seutukunnan ja järjestöjen tapahtumista. Ainoastaan, jos jollakin oli merkkipäivä, sankari yritettiin saada jutulle.
– Seurakunnalta tuli lista kuntalaisista, jotka täyttivät pyöreitä. Lista julkaistiin lehdessä, eikä kyselty lupia. En tiedä, olisiko pitänyt kysyä, Mattila kertoo.
Synttärihaastattelut olivat tuolloin yleisiä ja Mattilakin ehti niitä useita tehdä – jopa samasta henkilöstä.
– Siinä kohtaa tuli pieni leipiintyminen. Kun merkkipäiväjuttuja tehtiin kymmenen vuoden välein, niin jossain kohtaa ei vain yksinkertaisesti ollut mitään sanottavaa. Silloin piti laittaa toinen toimittaja asialle.
Lehden sisältö muuttui ajankuvankin muuttuessa. Päätoimittajaksi tullut kokenut Naavasalo toi mukanaan tuulahduksia lehtimaailmasta ja arkea keventääkseen Naavasalo ja Mattila alkoivat kirjoittaa Sopulisä-nimistä pakinaa.
– Lehdestä ajateltiin vissiin aika myönteisesti. Oli kunnia-asia, jos toimittaja ilmestyi tilaisuuteen paikalle. Se oli jatkuvaa menemistä, viihdettä ja huvitilaisuutta. Lopulta koitimme opettaa järjestöjä siihen, että jos he uutisen lehteen haluavat, niin se pitää itse tehdä, Mattila kertoo.
Kerran Mattila ja Naavasalo päättivät jättää äitienpäiväjuhlan väliin, sillä tulevaan lehteen oli jo tehty eräästä äidistä juttu. Maanantaina toimituksen puhelin soi ja närkästynyt ääni toisessa päässä sanoi:
– Tietäkää, että toimittaja on töissä silloin, kun muut ovat lomalla.
MATTILA ON ollut pitkään eläkkeellä ja kirjoittamisen ulkokehällä. Hän iloitsee siitä, miten paikallislehti on pärjännyt ja sinnitellyt itsenäisenä toimijana ja yrityksenä.
– Kun iso ilmoittaja soitti 90-luvun puolivälissä ja kertoi luopuvansa lehtimainonnasta, mietimme, että mikä meidät perii. Pärjäsimme kaikesta huolimatta ja pärjätty on tähän hetkeen, jolloin lehdellä on takana 74 kokonaista vuosikertaa. Vuosiin on mahtunut värikkäitä, rohkeita ja persoonallisia toimittajia sekä paljon hyviä juttuja.
