TEKSTI ARJA MÄKELÄ
KUHMOISTEN NAISVOIMISTELIJAT järjesti talviloman lopuksi helmikuun viimeisenä päivänä jumppapäivän. Lauantaipäivänä oli tarjolla neljän tunnin ajan liikuntaa erilaisin tyylilajein.
Koulun sali täyttyi monipuolisen ohjelman vuoksi iloisista naamoista ja liikunnan ilosta. Huono hiihtosääkään ei houkutellut reippailijoita ulkoiluun. Jumppaajien joukko koostui sekä Naisvoimistelijoiden vakiokävijöistä että vierailijoista.
Ensimmäiseksi sai vihkiytyä itämaisen tanssin lumoon. Itämainen tanssi, joka tunnetaan myös nimillä vatsatanssi ja napatanssi, on kotoisin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueelta. Itämaisen tanssin voi karkeasti jakaa moderniin ja kansantanssiin. Maiden ja kulttuurien välillä liikkeet ja tyylit hieman vaihtelevat.
Erityisesti lantion liike on keskeinen osa tanssia. Myös keskivartalon kannatus on tärkeää.
Innostava ja ammattitaitoinen ohjaaja Sanna Minkkinen opetti itämaisen tanssin perusaskeleita jumppapäivään osallistuneille. Lopuksi perusaskeleita yhdistettiin tanssiksi.
– Itämaisen tanssin harrastamisen aloitin kymmenisen vuotta sitten. Ennestään minulla jo oli tanssitaustaa. Tanssin soolona sekä muutamassa eri ryhmässä, sanoi Minkkinen, joka oli tullut vierailemaan Kuhmoisiin.
Tanssin opettamisen lisäksi hän osallistuu tanssikisoihin ja -tapahtumiin. Minkkinen on vuosien varrella hankkinut useita esiintymispukuja, asusteita ja koruja. Pelkästään huiveja hänellä on parikymmentä.
– Saatamme hyödyntää tanssissa mukana myös miekkoja ja kynttiläkruunuja, hän kertoo.
Lanteille kietaistut huivit toivat ripauksen lisää itämaista autenttisuutta osallistujien tanssiaskeliin. Salissa nähtiin rytmikkäästi keikkuvia lanteita ja itämaisesti liikkuvia käsivarsia.
Askeleita ei otettu nimeksikään, mutta pienten ja yksityiskohtaisesti suunnattujen liikkeiden tuottaminen oli yllättävän rankkaa fyysisesti. Tätä tanssilajia voi harjoittaa, vaikka jalkavaivat estäisivät isommat askelkuviot.
Erityisesti selkä- ja vatsalihasten täytyy olla hyvin hallinnassa, jotta pystyy eristämään toisistaan ylä- ja alavartalon liikkeet.
Minkkinen arvelee, että itämainen tanssi tekee uutta tuloaan.
– Tanssi ylipäätään on hyväksi. Itämainen tanssi tuo mukaan tietyllä tavalla pikkutarkkaa ja teknistä työskentelyä. Samaan aikaan siinä on mukana tanssin ilo ja riemu. Tästä maailmasta löytyy paljon rytmikästä ja menevää musiikkia, hän kertoo.
Jumppapäivään osallistuvien kesken toivottiinkin lisää Itämaisen tanssi harrastusmahdollisuuksia Kuhmoisiin.
JUMPPAPÄIVÄN TOINEN tunti kului aikuisparkourin parissa hypähdellen, kierien ja renkailla liitäen. Seiniä pitkin ei tarvinnut yrittää juosta, mutta tehtävissä sai haastaa itseään oman harkinnan mukaan.
Barrepilateksen tahdissa vietettiin kolmas tunti kehittäen keskivartaloa, jalkaterien liikkuvuutta ja tasapainoa.
Päivän päätteeksi sai viimeisen tunnin aikana vajota venytellen rentouteen. Joogaohjaaja ja muusikko Aliisa Heinilä yhdisti yinjoogan ja rauhoittavan äänimaailman. Ohjaajan oma lauluimprovisointi ja erilaiset instrumentit, kuten esimerkiksi tuulikello, äänimaljat, sadeputki ja kielirumpu kuljettivat läsnäolijat rauhalliseen olotilaan. Äänet resonoivat kehossa, jolloin venyttely sai lisää ulottuvuuksia.
