Toritien alkupää on saanut uuden ja hienon mustan pinnan kevyenliikenteenväylä mukaan lukien. Olkaamme siitä kiitollisia. Hyvin tehty tie kestää vuosikymmeniä.
Kunnalla olisi ollut kuitenkin velvollisuus tiedottaa asukkailleen näin merkittävästi jokapäiväiseen liikkumiseen vaikuttavasta asiasta. Kaikki kuntalaiset eivät etsi huvikseen verkosta kunnan tiedotteita, kaikki eivät käytä tai osaa käyttää sosiaalista mediaa tai edes nettiä.
Ja vaikka itsekin seuraan kunnan Facebook-päivityksiä, ei algoritmi näyttänyt minulle julkaisua, jossa tietyön kerrottiin alkavan seuraavana päivänä. Kuten Katja Sirviö 13.8. Kuhmoisten Sanomissa hienosti kiteytti: ”Sosiaalinen media ei voi olla minkään tahon virallinen viestintäkanava.”
Kunnan tiedotus tienvarren asukkaille on ollut olematonta; ei ilmoitusta lehdessä, ei kylttiä Toritiellä, ei edes lappua postilaatikossa, ei etukäteen minkäänlaista aika-arviota työn vaiheista. Tietyökoneet tulivat paikalle keskiviikkona 7.8., tämä oli ensimmäinen havainto siitä, että jotain isoa oli tekeillä.
Kiinteistöjen liittymiä ei ollut tarkoitus sulkea, mutta kunnan projektipäällikön mukaan myöhemmin päätetty reunakivien tekninen toteutustapa vaati niin. Sulusta ei saatu mitään ennakkovaroitusta.
Illalla maanantaina 25.8. töistä kotiin palatessa en päässyt taaskaan autolla omasta liittymästä pihaan. Seuraavat neljä päivää ajelin pitkin jalkakäytävää ja viheralueen yli, kun ei muualta päässyt eikä mitään opasteita ollut laitettu. Kuitenkin tieliikennelain monessa pykälässä mainitaan, että ”Tieto tilapäisestä kiellosta ja rajoituksesta on osoitettava liikennemerkillä.” Eikö tämä sitten koske kunnan teitä?
Ensimmäisen sulun aikana jopa jalkakäytävällä ajo välillä estettiin, vaikka siinä vaiheessa tehtiin vasta autotietä. Kevyenliikenteenväylän uusimiseen siirryttäessä viikolla 35 auto suositeltiin jättämään tontin ulkopuolelle, jos mieli päästä aamulla töihin. Jälkimmäinen sulku kestikin maanantaista torstaihin. Arvio oli ollut kaksi päivää.
Koulutaksia ei päästetty ajamaan pihaan hakemaan eskarilaista kyytiin, vaan lapsen piti kävellä Toritien yli bussipysäkille. Taksille sanottiin torstaiaamuna 28.8., että jää jumiin pihaani, jos nyt ajaa sinne, kun kävelytietä aletaan päällystää. Lapsen haussa olisi mennyt vain hetki – ja asfaltin levitys aloitettiin vasta tuntia myöhemmin. Kulun rajoittaminen tuntui mielivaltaiselta.
Kylemmällä tilanne oli toinen: jalankulkijat pyörivät koneiden seassa yrittäen päästä paikasta toiseen asioilleen. Taaskin siirrettävät opasteet puuttuivat, niillä olisi saanut tien selkeästi osittain suljettua ja ihmiset ohjattua etenevän työmaan ohi. Oransseja kartioita oli kyllä ripoteltu sinne tänne, mutta ne eivät ole virallisia liikennemerkkejä.
Nämä muutamat Toritien alkupään kiinteistöt asukkaineen joutuivat kohtuuttoman epämääräiseen tilanteeseen niiden päivien aikana, kun liittymät olivat suljettuna. Ei voida olettaa, että eläkeläisillä tai etätyöläisillä ei olisi menoja, joiden vuoksi täytyy päästä liikkumaan.
Epäkohdista huolimatta urakka sujui lopulta ripeästi ja jälki on hyvää. Sulkuihin ei vain osannut varautua, kun niiden ajankohtaa ei ajoissa tiedetty. Nyt kelpaa ajella.
Lopuksi olen sitä mieltä, että paikallislehdellä on myös vastuunsa kertoa lukijoilleen, mitä kirkonkylällä tapahtuu ja pyytää kuntaa omasta puolestaan kommentoimaan tiedotuksen puutetta. Toritien kunnostuksesta ei ole mainittu viime lehdissä sanallakaan, vaikka se on kylällä hyvin näkyvä, keskeinen uudistus ja täten uutinen, jota kannattaa hehkuttaa. Muutenkin paikallislehden uutisellisen sisällön osuus on viime aikoina laskenut, vaikka Kuhmoisten vireät yhdistykset puuhaavat taustalla koko ajan jotakin. Muualla Suomessa uutiserämaat laajenevat, kun paikallislehtiä lopetetaan; meillä keksitään juttuja koirista ja puutarhanhoidosta.
Anna Engblom
