TEKSTI KATJA SIRVIÖ
Kuhmoisten Sanomien toimitus sai viikolla palautetta Lummenne-järven kirjoitusasusta. Omaan tottumukseensa ja kielikorvaansa luottava toimittaja kirjoittaa järven nimen kahdella n-kirjaimella, mutta pitkään seudulla asuneet ja aikaa viettäneet kutsuvat järveä mieluummin nimellä Lummene, yhdellä n-kirjaimella siis.
Toimituksen seinällä olevassa kartassa järven kohdalla lukee Lummenne, mutta google ja tekoäly antavat savolaistyyppisiä joko tai -vastauksia. Googlesta löytyi kuitenkin muutakin. Nimittäin Terhi Ainialan Kotimaisten kielten keskukselle kirjoittamia kolumneja aiheesta. Ainiala toimii suomen kielen professorina Helsingin yliopistossa ja viettää paljon aikaa Harmoisissa artikkelin aiheena olevan järven rannalla.
– Järven virallinen niminen on Lummenne, kahdella n-kirjaimella. Yhdellä n-kirjaimella esiintyvä asu on ollut ja on yhä käytössä, Ainiala kertoo.
Monissa kirjallisissa lähteissä, kuten alan nimistölähteissä ja Suomalaisessa paikannimikirjassa, Lummenteesta puhuttaessa mainitaan erikseen, että käytössä on myös asu Lummene.
– Syystä tai toisesta paikallisen väestön suussa järven nimi on esiintynyt Lummene-asussa. Kuitenkin, jos pyritään kirjoittamaan virallisia yleiskielisiä tekstejä, niin käytetään nimeä Lummenne, joka taipuu Lummenteen, Ainiala sanoo.
Ainialan mukaan yleisen toimivuuden ja yhdenmukaisuuden kannalta on hyvä, että yleiskielisissä teksteissä käytetään nimeä Lummenne. Samanlaista -nne-johdinta esiintyy monissa tutuissa nimissä (Päijänne, Kelvenne, Tarjanne) ja yleiskielisissä sanoissa kuten painanne. Yleisten kielenhuollon ohjeiden mukaan nimet myös taipuvat samojen periaatteiden mukaan kuin yleissanat.
– Puhua saa tietysti kuinka haluaa. Sanojen käyttö on myös puhujan identiteettiin kytkeytyvä asia. Jos paikka on itselle tärkeä ja nimi sellainen, mihin on lapsena tottunut, niin tietyn muodon käyttäminen linkittyy omaan olemassaoloon, Ainiala sanoo.
Ainiala itsekin kertoo viettävänsä aikaa Harmosissa ja lähtevänsä Kuhmosiin ja arvelee että historiankirjoista saattaa löytyä kyseisten paikkojen nimiä ilman välissä olevaa i-kirjainta. Yleiskieltä kirjoittaessa se sinne kuitenkin laitetaan – ollaan Harmoisissa ja lähdetään Kuhmoisiin.
