TEKSTI JA KUVAT ARJA MÄKELÄ
Eino Leinon päivä on runon ja suven päivä. Tänä vuonna päivä osui sunnuntaille, ja Pihlajakoskella sitä vietettiin asiaankuuluvasti runonlausunnan merkeissä.
Makasiinikahvila loi tapahtumalle kotoisat puitteet herkkuineen ja sateensuojineen.
Kolmatta vuotta Pihlajakosken kyläyhdistyksen hallituksen jäsenen Sirpa Kivilaakson luotsaama runoilta täytti makasiinin lähes viimeistä tuolia myöten.
Leinon Nocturne aloitti illan, tällä kertaa lausuen. Viime vuonna runo laulettiin.
– Vaikka on Eino Leinon päivä, saa lausua tai toivoa muidenkin runoja. Ja myös itsetekemiään. Olkaa rohkeita, kehoittaa Lea Sinivaara, joka on aikaisempina vuosina, ennen Kivilaaksoa, ollut runoillan vetäjä.
Kehoitusta toteltiin, ja toiverunoja ehdoteltiin tasaiseen tahtiin. Yhtään hiljaista hetkeä ei tullut. Internet ja älypuhelin tarjosivat nopean apunsa, jos toive ei löytynyt paikalla olleista kirjoista
Sinivaara ja Kivilaakso lausuivat yleisön toiveet. Toiverunoja olivat muun muassa Leinon Kodittoman tie, Ristilukki, Lapin kesä ja Höyhensaaret. Lisäksi Kivilaakso luki omia valintojaan Leinolta ja hänen muusaltaan L. Onervalta.
Iltaan sopivia runoja oli valinnut myös Tarja Koskela-Kivistö, joka halusi kesää kuvaavilla runoilla taikoa lämpimämpää säätä.
– Kesää tässä on odoteltu, mutta olemme saaneet siitä vaan näytteitä kesästä silloin tällöin. Siksi haluan lukea hellerunoja, hän kertoo.
Aaro Hellaakosken Poutapäivä ja Joel Lehtosen On viimein tullut lämmin herättivät toiveen heinäkuisesta helteestä.
Lauri Pohjanpään hauskat ja oivaltavat eläinrunot heräsivät eloon Marita Misukka-Kyyrön lausumina.
– Olen ensimmäistä kertaa mukana runoillassa, mutta näistä runoista olen pitänyt pikkutytöstä asti, kertoo Misukka-Kyyrö.
Ensimmäistä kertaa hän ei kuitenkaan lausunut runoja, sillä niin elävästi hän ne tulkitsi.
Kuuntelijoiden kesken todettiin, että Eino Leino on ollut todella monipuolinen, tuottelias ja luova taiteilija. Pelkästään teosten luettelemiseen kului pitkä tovi. Leino ei ainoastaan kirjoittanut lukemattomia runoja, vaan toimi myös kääntäjänä ja toimittajana. Hänen teoksiaan on myös käännetty monelle eri kielelle.
– Eino Leino oli älykäs, suorastaan nero. Hänen lehtijuttunsa olivat kriittisiä. Siihen aikaan oli vielä sananvapaus, sanoo Kivilaakso.
Runoilta päättyi Leinon runoon Laulajan laulu. Sade oli tauonnut.
