TEKSTI KATJA SIRVIÖ
VASTUU ON vähän lisääntynyt. Nyt pystymme itse suunnittelemaan kaikki tekemisemme. Hommat tekee se, joka kerkiää, eikä niistä ole vielä tarvinnut kinastella.
Siinä kaikki, minkä toimittaja saa rutistettua vastaukseksi Pasi Karppisesta sekä Onni ja Otto Hinskalasta kysyessään, mitä uutta Päijän-Marinen osakkuus on kolmikon elämään tuonut.
– Ne kaikki pojat ovat vähän… Ne menee ja uutteroi, eivätkä pidä itsestään meteliä, Onni ja Otto Hinskalan äiti Taina Hinskala toteaa.
NO EIVÄT pidä ei. Veneilystä mitään ymmärtämätön toimittaja saa kuulla, että Päijän-Marinen isoin toimiala on veneiden telakointi ja talvisäilystys. Sen ympärillä pyörii kaikki muu: pienkonehuolto ja vierasvenesataman palvelut.
– Satamapalveluihin kuuluvat laituripaikat, kahvila, sauna, wc-tilat, suihkut, roskikset, septitankin tyhjennys ja pyykinpesumahdollisuus, kolmikko listaa.
– Säilytyksessä oleville veneille tehdään, mitä asiakas tilaa. Yleensä vähintään pestään pohja. Huolletaan perämoottorit, viedään katokseen, telakoidaan sinne ja odotetaan kesää. Käydään pyydettäessä katsomassa, lataillaan akkuja ja lasketaan keväällä vesille, Onni kertoo.
Päijän-Marinella on talvisäilytyksessä yli 200 venettä. Vierasvenelaituripaikkoja on 30 ja kausipaikkoja parisataa.
– Venepaikkoja menisi niin paljon kuin olisi laitureita. Talvisäilytys on lisääntynyt pikkuhiljaa ja veneilijät haluaisivat enemmän lämpöistä tilaa talveksi, Pasi ja Otto sanovat.
Työn kuvasta puhuttaessa pojilta alkaa juttua tulla. Suut menevät suppuun, kun toimittaja kysyy, onko triolla suunnitelmissa vastata kysyntään.
– Ainahan suunnitelmia on, mutta ei niitä lehteen laiteta.
Ainahan suunnitelmia on, mutta ei niitä lehteen laiteta.
VENEILIJÄT JA sataman asiakkaat voivat muistaa Pasin, Onnin ja Oton yli kymmenen vuoden takaa. Tuolloin pojat häärivät satamapoikina: ottivat vastaan veneitä sekä auttoivat ja ohjeistivat veneilijöitä.
– Perheyrityksessä lapset pyörivät kesän vanhempien kyljessä. Pojat olivat luontaisesti kiinnostuneita kaikesta tekemisestä ja luonteltaan sellaisia, että heille uskalsi tehtäviä antaa, Taina Hinskala muistelee.
Hän kertoo kuulleensa vasta jälkikäteen, että Kuhmoisten satama on valittu parhaaksi vierasvenestamaksi usein juuri siksi, kun sinne on satamapoikien vuoksi kivaa tulla.
– Se tietenkin lämmitti meidän sydäntä. Pojille teki hyvää saada positiivista palautetta ja he oppivat vuosi vuodelta enemmän: olemaan erilaisten ihmisten kanssa ja ratkomaan kaikenlaisia pikkupulmia.
Pojat eivät ota kunniaa sataman maineesta itselleen, vaan tyytyvät listaamaan sen muita hyviä ominaisuuksia:
– Tässä on kaikki lähellä. Huolto vieressä, palvelut, kaupat ja isot kaupungit lähellä. Tänne pääsee kaikilla aluksilla, eikä tankkauspistekään ole satamissa itsestäänselvyys.
Joskus pojat saattoivat pompata yleisillä vuoroilla, sekä miesten että naisten, lauteille, ettei kenenkään tarvitse kylpeä yksin. Tämä selvisi meille vasta kesän aikana.
Taina Hinskala
KUN ON viettänyt kaikki kesät Päijänteen rannalla veneilijöitä palvellen, riittää varmasti hauskoja tarinoita kerrottavaksi.
Mutta kun nämä pojat eivät pidä itsestään meteliä.
– Tässä kävi sellainen pieni hinaaja, jossa oli aina papukaija mukana. Se on jäänyt mieleen, Onni muistelee.
– Aina oli lämmintä, ja vaatteet kastui, kun mentiin aisalle kävelemään ja humpsahdettiin järveen, Pasi jatkaa.
Onneksi Tainalta löytyy tarina yli kymmenen vuoden takaa.
– Poikien tehtävä oli lämmittää sauna. Saunassa oli naisten ja miesten vuorot, ja usein saunojia riitti hyvin. Joskus pojat saattoivat pompata yleisillä vuoroilla, sekä miesten että naisten, lauteille, ettei kenenkään tarvitse kylpeä yksin. Tämä selvisi meille vasta kesän aikana.
Nykyään sama ei kuulemma onnistuisi.
