Pääkirjoitus | Tilaajille

Pääkirjoitus: Ilo irti pitäjän sadoista järvistä

Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien päätoimittaja.
Kirjoittaja on Kuhmoisten Sanomien päätoimittaja.

KESÄKUUN ALUSSA pidetyillä kuntalaiskahveilla yleisön joukosta kysyttiin, minkä vuoksi kunnan strategiassa keskitytään vain Päijänteeseen, sillä pitäjästä löytyy muitakin mainitsemisen arvoisia järviä. Tällaisia ovat esimerkiksi Lummenne, Isojärvi ja Hahmajärvi. Ensin mainitun rannoille on pystytetty mökkejä enemmän kuin muiden paikallisten järvien, edes Päijänteen, rannoille.

Kysymys oli hyvä. Kuhmoisista löytyy Järvi-meriwikin mukaan yhteensä 316 järveä. Isoimpia niistä ovat kolmen alussa mainittujen lisäksi Vehkajärvi ja Pitkävesi. Kunnan pinta-alasta kolmannes on vettä. 18 suurinta järveä ovat laadultaan erinomaisessa tai vähintäänkin hyvässä kunnossa.

Kuhmoislaisilla järvillä on hauskoja, ja ehkä markkinoinnissa hyödynnettäviäkin nimiä. Meiltä löytyvät Pälämä, Venhoton, Luippunen, Tyrsävä, Kelkäte, Hanisto, Rieveli, Humalainen, Litis, Pohjaton, Mällykäinen, Loiro sekä kaksi Kaijaa ja kaksi järveä, joilla ei ole nimeä lainkaan. Muistatteko vielä muutaman vuoden takaisen Ruka-Kuusamon kampanjan, jossa matkailijoita houkuteltiin Persekoroon ja muihin paikkoihin, joilla oli Suomen rumimmat nimet?

Kuhmoisissa kuten muissakin järvirikkaissa kunnissa tunnistetaan vesistöjen merkitys viihtyvyydelle ja matkailulle. Päättäjät kuulostivatkin ottaneen kuntalaiskahveilla esitetyn yleisökysymyksen vakavasti.

Järvelle ei mennä enää pelkästään veneellä. Luonnosta ja sen tarjoamasta hiljaisuudesta nautiskelevat työntävät vesille usein kajakin tai suppilaudan. Viime vuosina suosiotaan on nostanut avovesiuinti, jonka harrastajia kiinnostavat eri paikkakuntien kirkasvetiset ja moottoriajoneuvoilta kielletyt järvet. Naapurikaupunki Orivedeltä löytyvät merkityt reitit lähtö- ja päätepisteineen sekä taukopaikkoineen paitsi melojille myös avovesiuimareille. Riittäisikö meillä vesistöä vastaavanlaiseen käyttöön?

Vesistöissä harrastavat kaipaavat tuekseen hyviä karttoja, selkeästi merkittyjä lähtöpaikkoja sekä suosituksia hyvistä taukopaikoista – eivät juuri muuta. Heistä harvemmin on haittaa rantojen asukkaille, mutta saattavat he jonkun roposen pitäjään lähtiessään jättää, etenkin jos nälkä reissun jälkeen yllättää. Sana kivoista maisemista ja käyttäjänsä huomioivista paikoista kiirii harrastajien keskuudessa kauas.

Päijänne on potentiaalisin ja vetovoimaisin, mutta pitäjän 315 muullekin järvelle löytynee käyttöä.

Katja Sirviö

KategoriatPääkirjoitusTilaajille

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.