SUOMALAINEN YHTEISKUNTA on hyvin haavoittuvainen, sen osoitti maata välipäivinä riepotellut Hannes-myrsky. Elenian tiedotteen mukaan tuhot ylsivät vuoden 2011 Tapani- ja Hannu-myrskyjen tasolle – pelkästään Elenian asiakkaista sähköttä oli 76 000 taloutta sadasta eri kunnasta. Pisimmillään sähkökatko kesti viikon, sillä tuhoutunutta sähköverkkoa on jouduttu rakentamaan kokonaan uudestaan.
Joulukuun alussa Kuhmoisissa järjestettiin kylien varautumisilta, jossa keskusteltiin siitä, miten kunnassa voidaan kehittää kylien valmiutta kohdata esimerkiksi sähkökatkoja, tietoliikennehäiriöitä tai muita poikkeustilanteita. Samalla pohdittiin kylätalojen roolia ja mahdollisuuksia kriisitilanteiden keskuksena – paikkoina, joissa voi kokoontua, tiedottaa ja tukea toisia. Toivottavasti työ jokaisella kylällä jatkuu, sillä Hanneksen kaltaiset luonnonilmiöt tuskin vähenevät tulevaisuudessa.
Tiistaina julkaistussa artikkelissa vuorokauden sähköttömyydestään kertoo puoliksi Päijälässä asuva Anna Maria Karjalainen. Hänellä on kokemusta ja osaamista esimerkiksi ruoanlaitosta puuhellalla, mutta kokemuskaan ei auta, kun vesivarastot ja varavirtalähteet tyhjenevät. Kylätalojen kaltaiset paikat olisivat kultaakin kalliimpia silloin, kun ihminen tarvitsee vettä kannuihinsa, virtaa puhelimeensa sekä haluaa päästä vesivessaan tai lämmittelemään.
Organisoidun turvallisuussuunnitelman lisäksi poikkeusoloissa arvokasta on naapuriapu ja talkootyö. Karjalaisen välipäiviä hankaloitti se, että hän oli luvannut autonsa lainaan. Autottomia kylillä lienee enemmänkin, joten jonkinlainen kimppakyytirinki auttaisi siinä, että ihmiset pääsisivät täydentämään muonavarastoja kirkolle – tai edes hakemaan sitä vettä kylätalolta. Tärkeää olisi myös kiertää katsomassa, että hiljaiseloa viettäneissä tuvissa on kaikki kunnossa, sammuneella kännykällä kun on huono soittaa apua.
Nyt, kun Hanneksen tuhot ovat elävästi vielä mielessä, olisi hyvä hetki laatia varautumissuunnitelmia sekä pohtia sitä, miten niistä tiedotetaan myös poikkeusolojen aikana. Kaikki haasteet, tarpeet ja toiveet olisi hyvä kerätä yhteen, ja niihin reagoida ennen seuraavaa myrskyä. Varautumisen ei tarvitse olla pelkästään kunnan ja kyläaktiivien harteilla, vaan myös alueen yrittäjille voisi olla tarjolla töitä kohtuullisimpien myrskytuhojen raivaamisessa ja vaikka talojen lämmittämisessä silloin, jos asukkaat eivät ole paikalla.
Katja Sirviö
