Lapsena kuulin sanottavan, että jos ensimmäinen keväällä näkemäni perhonen on sitruunaperhonen, kesästä tulee iloinen, jos suruvaippa, kesästä tulee surullinen. Minun ensimmäinen perhoseni tänä keväänä oli suruvaippa. Taikauskoa tai ei, omaan ja läheisten kesään on mahtunut monenlaista vastoinkäymistä, sairautta ja murhetta.
Jumalan puhelinnumerolla 5015 (Ps 50:15) on ollut käyttöä: Avuksesi huuda minua hädän päivänä, ja minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua.
Raamatusta löytyy satamäärin lohtujakeita ahdinkoon joutuneille. Niihin on helppo uskoa, kun kaikki on hyvin. En uskalla ajatellakaan Jobin kokoisia murheita, vaikka kaiketi Jobin kirjakin on tarkoitettu meille rohkaisuksi. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.” (Room 8:28).
Sanotaan, ettei kenellekään anneta suurempaa kuormaa kuin jaksaa kantaa. Raamatussa on kertomuksia, jossa huonotkin asiat pitkällä tähtäimellä kääntyvät uskovan elämässä parhain päin, samanlaisia esimerkkejä löydän omasta elämästäni. Koska Raamatun mukaan kaikki elämäni päivät ovat Jumalan käsissä, häneen turvaavalle ei tapahdu mitään sattumalta. Silti kukaan ei ole turvassa vastoinkäymisiltä. Miksi Jumala sitten toimii niin? ”Jota Jumala rakastaa, sitä hän kurittaa.” (Hepr. 12:6) Mutta jota Jumala kurittaa, sitä hän myös siunaa. Jos elämäni olisi pelkkää iloa, saattaisin unohtaa Jumalan. Murheet vetävät minua lähemmäs Häntä, kun en itse selviä. Usein ihmettelen, miten kukaan selviää elämästä ilman rukousta.
Raamatun lupaukset eivät ole kliseitä, vaan täyttä totta. ”Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6-7)
