Kolumni

Penkkiurheilua säällä kuin säällä

Kirjoittaja on viestinnän monitoiminainen ja penkkiurheilija, joka kaipaa
Kirjoittaja on viestinnän monitoiminainen ja penkkiurheilija, joka kaipaa järvimaisemia.

Suomen kesä on arvaamaton, ja tänä vuonna se on pysytellyt sitkeästi viileänä. Kaikkia kolea keli ei kuitenkaan haittaa: esimerkiksi penkkiurheilijoille olosuhteet ovat lähes täydelliset.

Urheilun seuraajia hemmotellaan kesäisin valtavalla lajitarjonnalla. Silti penkkiurheilija joutuu painimaan pienen syyllisyyden kanssa, jos hän aurinkoisena päivänä kiskoo verhoja kiinni ja virittää kisastudiota valmiiksi. Pitäisikö kuitenkin olla ulkona, kun kerrankin paistaa?

Viileänä kesänä penkkiurheilija voi asettua ruudun eteen kaikessa rauhassa, ja hyvä niin.

Urheilu myös yhdistää ihmisiä; usein kesäjuhlissa vilkkain puheensorina kuuluu juuri siitä porukasta, jossa käydään läpi menneiden otteluiden tuloksia ja spekuloidaan, miten seuraavissa mittelöissä käy. Suuret urheilutapahtumat taas yhdistävät koko maailmaa.

Juuri nyt moni seuraa tiiviisti Wimbledonia ja etenkin Harri Heliövaaran otteita. Helmarit pelaavat naisten jalkapallon EM-kisoissa. Enää muutama viikko Suomen MM-ralliin.

Lajien paljoudessa voisi kuvitella, että penkkiurheilun herättämät tunteet haalenevat nopeasti.

Toki joskus niin onkin, mutta uskon silti, että jokaiselle urheilun suurkuluttajalle jokin tietty turnaus tai oman suosikin voitto on hyvässä muistissa koko loppuelämän.

Minulle tuo elämäni penkkiurheilukokemus oli jalkapallon MM-kisat 2010. Olin 13-vuotias ja katsoin todennäköisesti kisojen jokaisen ottelun. Muistan edelleen ulkoa pitkän liudan ottelutapahtumia, syöttäjiä ja maalintekijöitä, ja etenkin sen tunteen, kun suosikkini voitti.

Suuret tunteet kuuluvat urheiluun, mutta niin kuuluu myös rauhoittuminen.

Kesään liittyy paljon odotuksia, ja joskus kesänviettoa voi varjostaa tunne siitä, että koko ajan pitäisi olla tekemässä jotain. Urheilun parissa voi ja saa sen sijaan rauhoittua.

Tiedän, että kaikkia penkkiurheilu ei pidä pauloissaan. Jos kuitenkin käy niin, että sateiset kesäpäivät vielä jatkuvat, kannattaa edes hetkeksi avata televisio ja antaa urheilulle mahdollisuus. Voi olla, että vuvuzelan soitto saa sinut hymyilemään koko loppuelämäsi.

KategoriaKolumni

Kommentoi

Nimi ja sähköpostiosoite tulee vain toimituksen käyttöön. Lähettämällä kommentin, olet lukenut ja hyväksynyt tietosuojaselosteen.