Hoitoalalla jo lähes 30 vuotta viettänyt Elina Sihto innostuu työstään edelleen, vaikka hänestä ei alun perin pitänyt edes tulla hoitajaa.
Sihto kertoo suunnanneensa alun perin artesaanilinjalle, mutta jätti myöhemmin koulun kesken, sillä hän koki olevansa liian suuripiirteinen ja vauhdikas persoona tarkkoihin käsitöihin.
– Valitsin silloin puutyön, joka oli oikeaa millimetrisuunnittelua. Ei minusta ollut siihen. Tekeleeni eivät olleet siitä huolellisimmasta päästä, Sihto paljastaa.
Äidin jalanjäljet veivät myös Sihdon lopulta hoitoalalle, ja hän valmistui lähihoitajaksi vuonna 1996. Töitä on sen jälkeen riittänyt hyvin niin lakkautetulla vuodeosastolla kuin myös Päijännekodilla, missä Sihto on työskennellyt jo 20 vuotta.
Suurimman osan ajasta Sihto on toiminut viriketoiminnan ohjaajana, mutta nykyisin aktiviteettien järjestäminen asukkaille on hoitajien vastuulla.
Työ virikeohjaajana muuttui Pirhaan liityttäessä, ja nykyään Sihdon toimenkuva koostuu enimmäkseen lähitoritoiminnasta sekä kotihoidon tukipalveluista.
– Pääpiste työssäni lähitorilla on neuvoa ikääntyneitä arkisissa asioissa ja ohjata esimerkiksi yksityisten palveluiden piiriin. Nykyajan trendi on sellainen, että pärjätään kotona mahdollisimman pitkään, ja se on ehkä se minun punainen lankani, johon etsitään keinoja lähitorin avulla, Sihto täsmentää.
Mistä Sihto työssään nauttii ja miten hän rohkaisee nuoria hoitotyön pariin? Lue koko haastattelu viikon 8 Kuhmoisten Sanomista. Voit tilata näköislehden täältä.
