TEKSTI PÄIVI HOTOKKA
KUVAT SANNA KANTOLA
Kuhmoisten Riihigalleria on kasvanut halutuksi näyttelypaikaksi. Tämänvuotisen kesänäyttelyn taiteilijoista Thomas Wikström tutustui paikkaan vasta hiljattain ja olisi halunnut päästä näyttelyyn mukaan heti viime vuonna, mutta taiteilijat oli tuolloin jo valittu.
Svetlana Ruoho suorastaan säteilee intoa siitä, että saa nyt täyttää kokonaisen riihen omilla teoksillaan. Hän oli ensimmäistä kertaa Riihigalleriassa mukana vuoden 2018 juhlanäyttelyssä, tuolloin kahdella teoksella.
Riihigallerian ovesta sisään astuvaa vierasta on tänä vuonna vastassa Svetlana Ruohon vaaleanpunainen huone. Katosta roikkuu ruusuilla koristeltu sana ”dream”, uni tai unelma.
Ensimmäisenä katse osuu ovea vastapäätä sijoitettuun suureen kaksiosaiseen maalaukseen Kirsikkapuiden varjossa on maailman rauha. Teos jatkuu lattialle installaationa, jossa on jonkun piknik-liina herkkuineen ja vaatteineen.
– Tässä puun alla saa olla ihan rennosti, Ruoho viittaa.
Maalauksen aihe on saanut alkunsa Roihuvuoren kirsikkapuistosta, johon kaupunkilaiset kokoontuvat kukinnan aikaan viettämään hanami-juhlaa. Kun tauluja pysähtyy katsomaan, niistä hahmottaa useita ihmishahmoja puun alla. Ruoho kertoo, että he kaikki ovat oikeasti olleet paikalla puistossa, missä taiteilija on heidät piirtänyt tai valokuvannut.
– Tämä on paikka, josta jokainen löytää omaa rauhaa ja jonne kaikki saavat vapaasti tulla.
Koska ollaan unimaailmassa, kuvassa on kirsikankukkien lisäksi tuoreita kirsikoita. Taiteessa voi saada kaiken kerralla.
Ennen Riihigalleriaa teos on ollut esillä Espoossa vaaleassa, ilmavassa galleriassa. Vaaleanpunaiset ja pastelliset värit nousivat siellä hienosti esiin, mutta ne hehkuvat yhtä mahtavasti Riihigallerian tummaa, puista seinää vasten.
Unenomainen tunnelma ja hehkuvat värit jatkuvat gallerian seuraavassa riihessä, jossa on esillä Säde Nummisen maalauksia. Monissa teoksissa värit ovat vahvoja ja muodot abstrakteja, mutta maalaus Tää tunne oli ilmassa kuuluu näyttelyn herkimpiin.
Tämäkään teos ei ole realistisen esittävä, mutta silmä näkee siinä kukkia, ehkä vaaleanpunaisia ruusuja. Maalaukseen kuuluu vähän myös tummempia sävyjä, kuten elämään yleensä, mutta ne eivät ole vahvoja kuten osassa Nummisen muista töistä.
Numminen kertoo, että yleisöön saattaa vedota maalauksen valo, ilmatila tai tunne. Hän itse näkee tämän teoksen tunteena toiveikkuuden.
– Tykkään tehdä maalauksiin kerroksellisuutta, jolloin katsoja löytää niistä aina jotain uutta.
Nummisen mielestä parasta on, kun jokin teos ei aluksi kuulu ihmisen suosikkeihin, mutta jonkun ajan kuluttua hän löytää siitä jotain, johon ihastuu.
Kolmannessa riihessä maalaukset vaihtuvat esittäviin. Ruotsalaissyntyinen Thomas Wikström tekee taidetta klassisten mestarien tekniikoilla ja aiheensakin hän hakee mielellään vuosisatojen takaa. Hänellä on tapana sanoa syntyneensä väärälle vuosisadalle.
Yhdellä gallerian seinällä on Wikströmin pikkutarkkoja interiöörejä 1700-luvulta. Paikat ovat aitoja, mutta taiteilija on lisännyt niihin ihmisiä herättääkseen sisätilat eloon.
– Kuvittelen itseni 1700-luvulle maalaamaan näitä näkymiä.
Erään maalauksen sisätilan mallina on ollut paikallismuseo, mutta se sijoittuu ajalle, jolloin Wikströmin esi-isät ovat asuneet samalla alueella. Tähän kuvaan hän on maalannut kuvitteellisen tytön.
Muutkin maalauksensa Wikström luo yhdistelemällä eri elementtejä. Teoksessa Nordic 1800 century village virran mallina on ollut Vääksyn kanava, yksi rakennuksista on talo Seurasaaresta ja etualalla oleva kansallispukuinen nainen juontaa juurensa ruotsalaisen Anders Zornin maalauksiin.
Gallerian perällä sijaitsevan mustan riihen on saanut näyttelytilakseen kuvanveistäjä Kristian Venäläinen. Kun näyttelykävijä vilkaisee oviaukkojen läpi siihen suuntaan, hän saattaa heti nähdä luonnollisen kokoisen ihmishahmon tuijottavan takaisin.
Selviytyjä on osa vajaan 10 veistoksen sarjaa, jossa jokaisella hahmolla on oma tarinansa. Samasta sarjasta kaksi Kuuntelijaa on parhaillaan esillä Wiurilan kesänäyttelyssä Halikossa.
Venäläinen ei kuitenkaan halua Selviytyjän tarinaa, sillä hän haluaa jokaisen itse pohtivan, mistä kaveri on selviytynyt ja miksi.
Veistoksessa yhdistyvät keramiikka, puu ja pronssi. Lisäksi sen hiukset ovat teräsvaijeria.
– Nämä ovat veistoksia, mutta samalla myös kuvapintoja, Venäläinen kuvailee.
Väriä tuovat keramiikan erikoislasitteet, jotka saattavat veistoksessa jatkua myös puupinnan puolelle.
– Mustin riihi sopii loistavasti kiiltäville keramiikkateoksille, koska se tuo ne hyvin esille.
