Katso kuvat: Kuhmoisten Vapaaehtoinen palokunta juhli näyttävästi satavuotista historiaansa
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kimmo Malin totesi tervehdyksessään, että VPK:n on tärkeä näkyä paikkakunnalla. Se luo osaltaan yhteisöllisyyttä sekä turvallisuutta. – Suurin osa VPK:n työstä jää näkymättömäksi, ja ehkä juuri silloin kaikki on mennyt parhaalla mahdollisella tavalla.
TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
VALKOISET PÖYTÄLIINAT, näyttävät kukka-asetelmat ja sinisissä takeissa soittava Jyväskylän puhalinorkesteri odotti juhlaväkeä Kuhmolassa lauantaina puolilta päivin.
Kunnan tervehdyksen tuonut kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kimmo Malin totesi tervehdyksessään, että silloin kun Vapaaehtoisen palokunnan toiminta on jäänyt näkymättömäksi, niin ehkä kaikki on mennyt parhaalla mahdollisella tavalla.
Kuhmoisten VPK oli kuitenkin juhlansa ansainnut, onhan se satavuotisella historiallaan yksi pitäjän vanhimmista yhdistyksistä. Sen esihistoria ulottuu 1880-luvulle saakka, paljastuu Ossi Viidan laatimasta historiikista.
Malin kertasi tervehdyksessään kunnan ja VPK:n hallinnollista historiaa. Vuosituhannen alussa hallinnolliset rakenteet muuttuivat, mutta yksi asia ei:
– Kun jotain tapahtuu, avun täytyy tulla paikallisesti. Hallintoa voi keskittää, mutta paikallista läsnäoloa ei. Tarvitsemme ihmisiä, jotka tuntevat paikkakunnan, Malin totesi.
Juhlapuheen pitänyt Viita kertasi yhdistyksen värikkäitä vaiheita, mutta nosti esiin myös yhdistyksen eteen ahertaneita kokonaisia perheitä, kuten Vatajat, Penttiset ja tämän päivän vatajat – Heickellit.
– Toivottavasti niin vanhat kuin uudetkin jäsenet ymmärtäisivät, minkä hienon historian jatkeena he pääsevät toimimaan, Viita toteaa historiikissa.
Janus Hanskin juontamassa tilaisuudessa nautittiin paitsi puhallinmusiikista myös maittavasta juhlallisesta lounaasta ja rennosta yhdessäolosta.
Markus Korppila, Marko Aarroskari, Jan Ahokas sekä Ida Heickell-Skytta saivat Hämeen pelastusliiton ansiomitalin. Myös Kuhmoisten VPK:n puheenjohtaja Samuli Koskinen oli ansiomitalin saaneiden joukossa. Heidän lisäkseen Hämeen pelastusliiton ansioristin saivat Vesa Liivenkorkee, Markku Vataja ja Risto Vataja. Matti Vataja saivat sekä Hämeen pelastusliiton ansioristin että Suomen palopäällystöliiton ansiomitalin. Reijo Enberg sai Hämeen pelastusliiton sekä Suomen palopäällystöliiton ansioristin. Juha Karppinen sai Hämeen pelastusliiton asioristin sekä Suomen palopäällystöliiton erityisansioristin nro 105.Historioitsija Ossi Viita oli laatinut juhlavuoden kunniaksi Kuhmoisten Vapaaehtoisen Palokunnan satavuotishistorian. Yhdistyksen alkuvaiheet olivat värikkäät, sillä 1920-luvun puoliväliin mennessä VPK:n toiminta oli aloitettu kolme kertaa. Vasta neljäs kerta sanoi toden. Yhteistyö seurakunnan kanssa oli takkuillut, sillä seurakunta ei ollut halunnut käyttää VPK:n synnillisin keinoin hankkimaa paloruiskua, mutta nyt VPK sai käyttöönsä seurakunnan hankkiman palokaluston. – Kehitystä oli sekin, että enää eivät palokuntalaiset nukkuneet tulipalojen aikana, kuten aiemmin 1880-luvun alussa, sillä hälytykset tehtiin tulipalojen sattuessa kirkon kelloilla, Viita kertoi.Kuhmoisten VPK:n puheenjohtaja Samuli Koskinen kertasi, mitä sata vuotta on pitänyt sisällään. Nuoret ovat päässeet kantamaan vastuuta. Kokeneet konkarit ovat tehneet osansa vaikeissa paikoissa. Perheet ovat ymmärtäneet, että hälytys voi tulla milloin tahansa. – Paljon on sadassa vuodessa muuttunut, mutta halua auttaa ei ole hävinnyt. Tehtävämme on varmistaa, että tämä VPK on elinvoimainen seuraavatkin sata vuotta, Koskinen sanoi.Jyväskylän puhallinorkesteri viihdyti yleisöä niin kevyemmillä musiikkivalinnoilla kuin asiaankuluuvin juhlamarssein.
