TEKSTI & KUVA KATJA SIRVIÖ
Suomi on viidettä vuotta peräjälkeen kärkisijalla puhuttaessa alle 21-vuotiaiden huumausainekuolemista, sanoo päihdetyöntekijä Antti Mäkinen. Mäkinen puhui yhtenäiskoululla järjestetyssä Kotiväenillassa tiistaina 9. syyskuuta.
Huumekuolemien määrät pomppasivat rajusti ylöspäin vuonna 2023 ja suunta on yhä ylöspäin. Samoin ovat nousseet 10-15-vuotiaiden tyttöjen lääkemyrkytyskuolemat.
– Niissä ykkössyynä ovat turvattomat aikuis- ja perhesuhteet, kohtaamattomuus, korona-ajan vaikutukset sekä yksinäisyys, Mäkinen kertoo.
Hänen mukaansa yksinäisyys on Suomessa ylitsepääsemättömän iso asia, joka tappaa tupakkaakin enemmän. Toinen iso asia ovat uhkakuvat, kuten Ukrainan sota.
Puhuessaan päihderiippuvuudesta Mäkinen puhuu omasta elämästään. Hänellä on alkoholistin geenit. Vanhemmat eivät ole alkoholisteja, mutta isovanhemmista sellaisia löytyy, sekä isän että äidin puolelta.
– Suomessa perinnöllisyys ja genetiikka vaikuttavat päihderiippuvaiseksi tulemiseen 60 prosenttia. On siis geneettinen eritysherkkyys päätyä alkoholistiksi. Sisaruksissa tämä monesti jakautuu. Siskoni joi ylioppilasjuhlissaan kaksi lasia kuoharia, ja se riitti hänelle. Minä olin tuolloin kymmenen, kokeillut alkoholia ja ajatellut, että tästä en luovu, Mäkinen kertoo.
Mäkisen lapsuus ja nuoruus olivat täynnä hankalia tunteita: huono isäsuhde, yksinäisyys, vahva erilaisuuden tunne, epäonnistumisen pelko. Hän haki hyväksyntää ja halusi miellyttää muita. Oli asioista sitä mieltä, jota uskoi muiden haluavan, että hän on. Syntyi identiteettivinouma, joka on yksi riippuvuuden juurisyistä.
Tupakka tuli tutuksi 10-12 -vuotiaana. Se ei ollut hyvää, mutta röökille menosta tuli nopeasti opittu tapa. Riippuvuuksissa puhutaankin usein erilaisista syntyneistä käyttäytymismalleista.
Vartuttuaan Mäkinen asui 20 vuotta ulkomailla ja oppi, että humala on häpeä, kun taas Suomessa sekoilua ihannoidaan. Mäkinen alkoi polttaa kannabista ja ajatteli, että alkoholia kuluisi vähemmän. Niin ei käynyt – päinvastoin. Samalla meni psyyke.
– Lensin Suomeen Euroopan johtavan adhd-professorin puheille. Hän kirjoitti minulle diagnoosin, että ei päihdeongelmaa, vaan sataprosenttinen adhd, johon tarvitsee lääkityksen: diapamia: nukahtamislääkkeitä, mielialalääkkeitä.
Mäkinen puhuu jyrkin sanakääntein siitä, miten huonosti Suomessa päihderiippuvuuksia hoidetaan. Niitä pidetään yksilön henkilökohtaisena ongelmana, johon ei ole sopivaa puuttua. Hän kertoo parhaillaan väittelevänsä lääkärin kanssa siitä, tarvitseeko potilas hoitoa, sillä tämä juo niin vähän – vain viitenä päivänä viikossa, ja sitä on jatkunut 20 vuotta.
– Ruotsissa ohjataan ihminen toipumiskeskeisiin hoitomuotoihin. Siellä on ymmärretty, että juurisyiden hoitaminen ja niihin puuttuminen on ainoa oikea reitti. Suomessa jaetaan peukkupotilaille lääkkeitä luukusta, koska nämä ovat niin väkivaltaisia.
Mäkisellä on omakohtaista kokemusta päihderiippuvuudesta ja siitä toipumisesta, mutta hän muistuttaa, että riippuvuudet eivät rajoitu vain päihteisiin.
– Kouluissa puhun paljon kasvuympäristön merkityksestä ja itsetunnollisuudesta osuudesta. Asioista, jotka liittyvät kasvuun sekä kaverisuhteisiin.
Riippuvuudesta puhuttaessa merkitystä ei ole vain sillä, mitä kemikaalia käyttää ja mihin aikaan vuorokaudesta. Merkittävää on se, miten paljon riippuvuus pyörittää ihmisen mieltä. Tästä päästään jälleen puhumaan älypuhelimista ja sosiaalisesta mediasta, etenkin Tiktokista.
– Älypuhelimen antamat impulssit ja vaikutteet ovat helpoin tapa paeta tunnemaailmaa. Ne stimuloivat kasvavan nuoren aivoja. Vaikuttavat palkkiojärjestelmään ja vielä muodostumattomaan tunnemaailmaan. Vähän kuten neurologiset lääkkeet. Sitten kun yrität puhua asiasta vanhempien kanssa, nämä hermostuvat. Kun se nuori tarvitsee sitä älypuhelinta, Mäkinen sanoo.
Kun sosiaalisesta mediasta ahdistunut nuori vihdoin viedään lääkäriin, hän saa lääkkeet kyllä, mutta mitään ympäristössä ei muuteta.
Ratkaisu älypuhelimien aiheuttamiin ongelmiin ei Mäkisen mukaan ole pelkästään oppitunteja koskeva kännykkäkielto, jolloin nuoret saavat välitunneiksi puhelimet käteensä.
– Alkoholistikin pysyy hienosti kännissä, ja ojennuksessa, kun hänelle antaa säännöllisesti tipan alkoholia. Mutta ei se ole ratkaisu.
