TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kun löytäisi sellaista tekemistä, jota voi ja haluaa tehdä koko ikänsä. Kun saisi siihen tekemiseen sellaisen intohimon, että sitä jaksaisi ja haluaisi tehdä koko ikänsä.
Kun rakastaisi jotain asiaa niin kuin Ahvenaisen Veikko rakastaa haitarin soittamista.
Harmonikkalegenda Veikko Ahvenainen esiintyi puolisonsa Carina Nordlundin kanssa Kuhmolassa heinäkuun 6. päivänä. Kuhmoinen lienee perinteinen keikkapaikka parivaljakolle – muistan itse Ahvenaisen kesäkonsertit 20 vuoden takaa. Tarkistamatta kuitenkin jäi, onko Ahvenainen käynyt Kuhmoisissa joka kesä, ja mistä vuodesta lähtien. Epäilemättä 95-vuotias muusikko olisi osannut antaa tarkan vastauksen ja vieläpä varsin vikkelään.
Kuhmoislainen yleisö ei ole vuosi(kymmeni)en aikana kyllästynyt Ahvenaisen ja Nordlundin musisointiin. Kuhmola täyttyi jälleen, vaikka oli sateinen sunnuntai-ilta ja konsertti alkoi melko myöhään, seitsemältä.
Tai ehkä kelin ja kellonajan kaltaisilla pikkuseikoilla ei ole merkitystä heille, jotka tietävät, mitä tulevat hakemaan. Ja mitä tulevat saamaan.
Ahvenainen ja Nordlund ainakin saivat heti illan alkajaisiksi kolmet aplodit. Kello oli tuossa kohtaa 19.05, eivätkä harmonikat olleet vielä pihahtaneetkaan.
Syyskuussa 96 vuotta täyttävä Ahvenainen arvelee olevansa vanhin keikkaileva hanuristi. Hän on harmonikansoiton Suomen mestari vuodelta 1957 ja soittanut tuosta vuodesta lähtien noin 5 000 soolokonserttia. Hän on konsertoinut 40 maassa ja esiintynyt solistina muun muassa Ruotsin radion sekä Michiganin sinfoniaorkestereissa.
Wikipedian artikkelin mukaan Ahvenainen on julkaissut 16 harmonikan soittoa käsittelevää kirjaa. Hän on julkaissut omakustanteena elämänkertateoksen Hanurini muistoja.
Diskografian listalta löytyy 29 nimikettä. uransa aikana Ahvenainen on soittanut yli tuhat levytystä ja kertoo itse olevansa Suomen eniten levyttänyt artisti. Kymmenen vuotta sitten käytiin keskustelua siitä, kuuluuko titteli Ahvenaiselle, Kari Peitsamolle vai Heikki Laurilalle. Yhtä kaikki – saavutus on kunnioitettava ja harvan tällä vuosituhannella aloittaneen artistin saavutettavissa.
Ahvenaisen ja Nordlundin konsertti ei ole pelkkä konsertti. Se on läpileikkaus Ahvenaisen 77-vuotiseen uraan ja parikymmentä vuotta pidempään elämään. Ahvenainen jos kuka voisi leveillä kokemuksillaan, tekemisillään ja tapaamillaan ihmisillä, mutta haitarilegenda ei sorru namedroppailuun. Vaikka onkin tavannut Alexander Stubbin – Helsinki City Maratonin lähtöviivalla. (Ahvenainen on juossut 31 maratonia.)
– Stubbin selkä hävisi hetkessä horisonttiin. Minä tulin maaliin kolme tuntia myöhemmin, Ahvenainen kertoi.
Ja soitti Nordlundin kanssa Porilaisten marssin.
Vuonna 2020 Ahvenainen sai Pro Finlandia -mitalin ja sen myötä kutsun Itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
– Jonossa yritin kysellä, että mitenkä ne smokin napit pitää olla kiinni. Pitääkö olla ylimpien vai alimpien? Vasemman- vai oikeanpuoleisten? Minulle vastattiin, että pidä Veikko kaikki napit kiinni, kun vetoketju on auki.
Niin. Ahvenaisen tarinointiin kuuluu oleellisesti huumori. Artisti vakavoituu vain lausuessaan pari sanaa sotaveteraaneista, heitä kun ei enää juuri ole. Ja sen perään soi Äänisen aallot.
Lapsuusolojenkaan muistelu ei saa miehen ääntä katkeraksi. 25 neliön torpassa asui yhdeksän henkilöä. Seitsemän lasta nukkui lattialla.
– Se oli sellainen elämän korkeakoulu, Ahvenainen sanoo ja kuulostaa… jopa kiitolliselta?
Kiitollisuus ja kunnioitus huokuvat Ahvenaisen olemuksesta, soittamisesta, kertomuksista. Kun haitari soi, näyttää Ahvenainen katselevan maailmaa 90-vuotta nuoremman Veikon silmin. Onnellisin ja innostunein silmin.
Sellaiseksi kai tulee, kun saa tehdä sitä, mitä rakastaa.
Ai niin. Se konsertin biisilista. Ahvenainen ja Nordlund mainostivat konserttiaan kesäisenä konserttina. Tunnelma oli kesäinen, kuultiinhan konsertissa niin valssia, marssia kuin tangoakin. Mutta suvereeni musiikkimies osaa verhoilla biisin kuin biisin tunnelmaan sopivaksi, joten yleisö Kuhmolassa nautti takuulla kuullessaan myös Ave Marian ja Finlandia-hymnin.
Ja sitten hän soitti.
– Yksi laulu on jäljellä, ja nyt jokainen teistä miettii, että tuleekohan sitä minun suosikkikappalettani, Ahvenainen toteaa konsertin lopuksi.
Tuleehan se. Yleisön jalat lyövät tahtia ensisävelistä alkaen. Arvoitukseksi jää, kuinka kauan suomalaisyleisö jaksaisi polkea lattiaa ja kuunnella Säkkijärven polkan säveliä.
