Kansallisrunoilijamme J.L. Runeberg kirjoitti Maamme-laulun Vänrikki Stoolin tarinoiden alkuun. Siitä tuli kansallislaulumme. Runoilija oli sen kirjoittaessaan uransa huipulla. Kalevalan ohella hänen vaikutuksensa vahvisti suomalaisten kansallistunnetta, vaikka hän kirjoittikin ruotsin kielellä. Ne olivat alkuaskeleita maamme itsenäistymiselle.
Runeberg sai kutsun maamme ruotsinkielisen virsikirjan komiteaan. Virsikirjatyöstä tuli hänen sydämen asiansa. Hän keskittyi kahdeksi vuodeksi virsityöhön ja loi yli 60 virttä. Nykyisessä virsikirjassa on yli 20 hänen virttään, muun muassa rukouksesta ”Käy köyhään sydämeeni”, Raamatusta ”On meillä aarre verraton”, lapsista ”Mä silmät luon ylös taivaaseen” ja isänmaasta ”Sun kätes, Herra, voimakkaan”.
Vänrikki Stoolin esikuvana on pidetty muun muassa kurulaista vänrikki Kaarle Kustaa Polvianderia, jota Runeberg kävi usein tapaamassa ja jonka kertomukset antoivat aineistoa hänen kirjoittamilleen tarinoille. Minulla oli tilaisuus haastatella Unnasjärven tilan aiemman omistajan, isännöitsijä Kustaa Mäen tytärtä Aija Mäkeä, joka oli Polvianderin 4. polven jälkeläinen.
Jumalan nimen turhaan lausumista päivittelyissä on käytetty kautta aikojen ymmärtämättä asian vakavuutta. Jälkikristillisenä aikana käytäntö ei suinkaan ole vähenemässä. Nuoret päivittelevät Oh my God! ja Maikkarilla alkoi ohjelmasarja Thank God, sä tulit! Sen aihe on lainattu australialaisesta 20 vuotta sitten alkaneesta ohjelmasta.
Kun vietämme torstaina 5. helmikuuta Runebergin päivää, liputamme suomalaisen kulttuurimme, sivistyksemme ja kristillisen uskomme merkkipäivää. Siniristilippumme liehuu kiitosta: Kiitos, Jumala, että Jeesuksessa Kristuksessa tulit luoksemme! Se on Jumalan nimen oikeaa, kunnioittavaa käyttöä.
Risto Ojala
