KUHMOISTEN KUNTA osti ravintola Sahanrantaan kylmä- ja pakastehuoneita yli 14 000 eurolla helsinkiläiseltä Dietalta, vaikka paikallistakin osaamista olisi ollut tarjolla. Alalla vuodesta 1993 toimineen kuhmoislaisen Jäämet Oy:n tarjous oli yhtiön toimitusjohtajan Niina Keskisen mukaan hyvinkin kilpailukykyinen, mutta epäselvyydet kylmä- ja pakastehuoneiden soveltuvuudessa juuri Sahanrantaan tiputti Jäämet Oy:n pois tarjouskaupasta. Jäämet koki, että heiltä ei edes kysytty lisätietoja ongelmaan, joka olisi ollut ratkaistavissa. Lisää tapauksesta voi lukea aamulla verkkolehdessä julkaistusta artikkelista.
Jäämet Oy:n kokoiselle yhtiölle reilun 10 000 euron kaupan menettäminen ei ole iso asia, mutta merkittävän tilanteesta tekee se, kuinka huonosti kunta kilpailutuksen hoiti. Kunnan pienhankintaohjeessa todetaan, että tämän kokoluokan hankintoja tehtäessä tarjouspyynnöt on lähetettävä kirjallisesti, ja että hankinta-asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisia. Sahanrannan kylmä- ja pakastehuoneita kyseltiin ensin suullisesti ja tarkennettiin sitten erikseen eri toimittajien kanssa. Vasta sen jälkeen tarkentava tarjouspyyntö lähetettiin samansisältöisenä kaikille osapuolille.
Prosessin sujuvuuttakin isompi ihmetyksen aihe on se, että juuri paikallisen yrittäjän tarjous hylättiin. Hankintaohjeen ensimmäisessä periaatteessa todetaan, että kilpailutuksessa hankinnasta tulee tehdä etukäteisselvitys, jossa kartoitetaan muun muassa lähialueen palvelutarjonta. Se, että kunnassa ei tiedetä yhden palveluntarjoajan olevan paikallinen, on vähintäänkin kiusallista.
Kiusallista on myös se, että kunta ja Kuhmoisten Yrittäjät ry ehtivät juuri huhtikuussa solmia elinvoimalupauksen kuluvalle valtuustokaudelle. Lupauksella kunta sitoutui yhdessä paikallisen yrittäjäyhdistyksen kanssa edistämään yrittäjäystävällistä ilmapiiriä sekä vahvistamaan elinvoimaisuutta. Yksi yhteisistä painopistealueista on yrittäjämyönteiset hankinnat: ”kunnassa ollaan tietoisia markkinoiden ja yritysten tarjonnasta”.
Niina Keskisen sanoja mukaillen – kunta on juuri niin elinvoimainen kuin sen elinvoimaisuutta tukevat päätökset. Tässä tapauksessa yrittäjämyönteisyyttä vaaliva kunta olisi kääntänyt kaikki kivet saadakseen paikallisen lippulaivan keittiöön paikalliset kalusteet, jos kerta hinnastakaan ei tarvinnut vääntää.
Katja Sirviö
Yksi kommenttiKommentoi
No se on just näin, kuinka päätoimittaja asian luonnehtii. Ja tuntee näköjään kunnan pienhankintaohjeenkin, toisin kuin ne, joiden sen oikeasti pitäisi tuntea. Kiusallista tämäkin. Lisäksi veronmaksajana hiukan mietityttää, että mikäli Jäämet Oy päättää valittaa kyseisestä viranhaltijapäätöksestä, mitä siitä seuraa. Varmaan tekninen toimi on sen jo pohtinut, mutta maksumiehenä näissä ”huppista perkule” -virheissä on, kukas muu, kuin sinä ja minä. Olisiko nyt aika ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkuun vaikka ihan julkisesti pahoitella tehtyjä mokia? Pahoitella meille, jotka lystin kustannamme, mutta eritoten niille yrittäjille, joiden kohdalla on mokattu. Varsinaisessa lehtijutussa teknisen johtajan kommentit eivät oikein herättäneet toivottua kaikua ainakaan tässä lukijassa. Laajemminkin olisi kiinnostavaa tietää teknisen toimen ajan käytöstä ja toiminnasta, kuten nyt vaikka siitä, kuinka määrärahojen käyttö etenee käytännössä. Käsittääkseni tästä on ollut huolta päättäjienkin keskuudessa useaan otteeseen, kun toteuma jää alle arvioidun ja varatun määrärahan. Osuipa nytkin vain silmääni, että 2026 vuoden talousarviossa teknisen toimen tärkeimmät painopisteet -kohdassa on mainittu mm. Myllykujan kunnostus, johon myönnetty vallan 300.000 € rahoja, mutta ainakaan allekirjoittanut ei ole nähnyt mitään tapahtuneen asian eteen. Mitään tarkoittaa tässä kohtaa esim. kilpailutusta. Eletään jo toukokuuta ja jopa tällainen tavan talliainen tiedostaa, että aika pitkästi on kesä jo urakoitsijoiden osalta suunniteltu. Kuinkahan tekninen johtaja aikoo tämän korjauksen toteuttaa tapahtuvaksi 2026 vuonna? Mahtaneeko miettiä, onko Myllykuja Kuhmoisissa. Alle 2.000 asukkaan kunnassa tekninen toimi on tyypillisesti varsin pieni yksikkö, jolloin tekemisen laatu ja toimintatavat korostuvat. Meillä kaiketi henkilötyövuosia teknisellä toimella on käytettävissä ihan riittämiin verrokkikuntiin peilaten. Siksikin olisi kohtuullista odottaa, että sekä hankinnat että investointien toteutus etenevät suunnitelmallisesti ja läpinäkyvästi. Nyt herää kysymys: mitä näillä resursseilla ja määrärahoilla saadaan aikaan?