Latutilanne Kuhmoisissa puhututtaa, jopa närkästyttää. Kuhmoisten Sanomien verkkolehdessä on luettavissa kommentti siitä, kuinka latujen kunnossapito on vuosien aikana heikentynyt ja vaaditaan nopeampaa reagointia muuttuviin keliolosuhteisiin.
Pääsyyksi latujen puuttumiselle on kerrottu olevan höttöinen lumen laatu. Kun kevyen pakkaslumen päältä ajaa kelkalla, lumikerros painuu niin ohueksi, että hiekka tulee läpi. Samaa kuulin viime viikolla Himoksen ensilumenladulla pyörähtäessäni. Jämsänkin ladut on päästy vasta pohjaamaan, ja annetun palautteen perusteella maata on näkyvissä.
Padasjoella on saatu hiihtokuntoon kilometrin verran latua, Kangasalla tilanne on huomattavasti parempi ja esimerkiksi jääladut hiihdettävässä kunnossa.
Keliolosuhteille ei mitään voi, ja kun työvälineinä ovat isot ja kalliit koneet, ei niitäkään voi hetkessä vaihtaa olosuhteisiin sopiviksi. Tulevaisuuteen voi kuitenkin varautua ottamalla opiksi nykyhetkestä. Voisiko tämä olla viimeinen talvi, kun Pirkanmaan portti Päijänteelle on suljettu sen vuoksi, että kalustolla ei päästä jäälle latuverkkoa ajamaan?
Ideat lumen säilömisestä ja jonkinlaisesta ensilumen ladusta esimerkiksi kuntoradan pelto-osuudelle lienevät liian villejä. Etenkin, kun sen kokoluokan projektit vaatisivat jo liikuntapaikkamaksun keräämistä käyttäjiltä. Toisaalta – Kuhmoisissa on sen verran sporttista väkeä, että kyllä heiltä varmaan joku ropo vapaaehtoisestikin irtoaisi. Esimerkiksi Valkeakoskella saa ensilumen ladulle mennessä maksaa vapaaehtoisen latumaksun MobilePaylla. Mikä estää muistuttamasta samasta vapaaehtoisuudesta luistinradan portilla, kuntosalin ovella tai Ryytjärven ulkoilureitin parkkipaikalla?
En tiedä, voiko hiihtoniilojen talvea enää pelastaa, mutta jospa tulevina voisi jotain tehdä toisin. Onneksi luistimilla viilettäjät ovat saaneet nauttia hyvistä olosuhteista.
Katja Sirviö
3 kommenttiaKommentoi
Hyvä muistutus että portti on auki Päijänteelle talvisinkin. On tainnut jäädä vain muistojen albumeihin takavuosien kuutamohiihdot Pihkalan saareen ja takaisin. Niihin kunta hoiti perinteisen ladun ja vapaan tyylin väylän. Sittemmin joku yksityinen tekijä vielä yksinkertaisella kalustolla loihti latuja. Nyt ainoastaan aivan rantaviivalla on lunta sen verran että porkka pitää. Alueellisesti kelit voi vaihdella hyvinkin oudosti. Oli viime vkl Tampereen sm-hiihdoissa hienot ladut, alle 20 c salli hiihtämisen. Muuten on kovin hiljaista Päijänteen ”sisääntuloväylällä”. Onko juurikaan kovina pakkastalvina Sysmään asti nykytalvina autoiltu. Pääasiassa, isommassa kuvassa, kylän latuverkosto on vuosikaudet enimmäkseen hienosti hoidettu. Ryytjärvi, Asilampi ja kuntolatu alkavat keväämmällä kärsiä liasta, lentävistä haavan lehdistä ja neulasista. Ei auta valitus, otetaan vastaan mitä luonto antaa. On vielä pitkät viikot ja hiihtolomatkin edessäpäin. Toivoa on niiloillekin.
Päijänteelle lähtee erittäin hyvä latu Kokonniemen uimalaiturilta. Latu on noin 4 km pitkä ja olen suksinut siellä 10.5 km upeassa auringonpaisteessa. Kiitos vapaaehtoisille laduntekijöille; pääsemme hiihtämään niin Ruolahden metsäautoteillä kuin Päijänteen jäällä. Edes kovempi pakkanen ei estä hiihtämistä.
Koululta lähtevä peltolatu on lumitilanne huomioiden suhteellisen hyvässä kunnossa.