Ajankohtaista | Ihmiset & ilmiöt | Kulttuuri | Taide | Tapahtumat | Vapaa-aika
Terhi Mickelssonin sympaattiset eläinhahmot valtasivat kirjaston gallerian
Terhi Mickelsson pistäytyi pystyttämään näyttelynsä Kuhmoisten kirjaston galleriaan ja jutteli mukavia toimittajan kanssa. Kuva: Pirjo Saarinen
TEKSTI JA KUVAT SANNA KANTOLA
– Hei, oli kiva ajella kesäisen Suomen läpi tänne Kuhmoisiin, Terhi Mickelsson tervehtii kirjaston ovella.
Keramiikkataiteilija Mickelsson saapui Lohjalta touko-kesäkuun vaihteessa Kuhmoisten kirjastolle pystyttämään taidenäyttelyään.
Katselemme yhdessä kirjaston galleriaan kauniisti aseteltuja keramiikkaesineitä ja seinille ripustettuja maalauksia. Mickelsson maalaa myös tauluja keramiikkatöiden valmistamisen ohella. Näyttelyssä esillä olevat teokset ovat pääasiassa uusia. Osa on ollut jo julkisuudessa aikaisemmin, Salossa järjestetyssä yhteisnäyttelyssä.
Kattaus abstrakteja maalauksia ja esittävää taidetta kutittelee katsojan näköaistia. Vitriineissä ja pöydillä on keramiikkatöitä, joista löytää mielikuvituksellisia eläinkunnan hahmoja. Mickelsson suosii eläinaiheita, taiteilijan keramiikka vilisee pupuja, kettuja, koiria ja susia. Myös akryylimaalauksissa ja digitaalisissa teoksissa seikkailevat usein erilaiset inhimilliset eläinhahmot.
Näyttelyssä voi tutustua myös taiteilijan abstrakteihin teoksiin. Heijastus ja Keltainen ovat akryyliväritöitä.
Mickelsson syntyi ja kasvoi Helsingissä.
– Ura keraamikkona ja taiteen parissa ei oikeastaan ollut valinta. Jo lapsuudessani tiesin, että haluan taiteilijaksi, muita ammattitoiveita minulla ei oikeastaan ollut. Olen usein ihmetellyt, miten ihmiset eivät tiedä, mitä haluaisivat tehdä. Minä olen aina tiennyt toiveammattini, Mickelsson sanoo.
Taiteilija toteaa, että tie keraamikoksi alkoi kuitenkin sivupolkua pitkin, tuttavan kautta.
– Lukion jälkeen työskentelin Helsingin kaupungin kirjastossa ja pyrin Taideteolliseen korkeakouluun kuvataidekasvatuksen koulutusohjelmaan, mutta en päässyt. Tuohon aikaan tutustuin Catharina Cajanderiin, tunnettuun keraamikkoon.
Cajander yllytti Mickelssonia hakemaan keramiikkakouluun Posiolle.
– Catharina sanoi, että jos et halua viettää loppuelämääsi kirjastossa, kannattaa lähteä.
Mickelssonin valmistamat sympaattiset pupukupit nostivat keraamikon suuren yleisön tietoisuuteen. Nykyään taitelijan muotoilemia kuppeja koristavat useat erilaiset eläinhahmot.
Pienen epäröinnin jälkeen nuori taiteilijanalku suuntasi Posiolle, jatkoi sieltä myöhemmin Wetterhoffin käsi- ja taideteollisuusoppilaitokseen ja sen jälkeen Kuopioon käsi- ja taideteollisuusakatemiaan.
Tunnetuinta käsityötuotettaan, pupukuppeja, Mickelsson ryhtyi valmistamaan jo opiskeluaikoinaan.
– Aloitin pupukuppien tekemisen 90-luvun alussa. Ne menivät kuin kuumille kiville ja niitä myyntiin jopa Stockmannilla. Kymmenen vuotta oli melkoista kuppien väsäämistä, Mickelsson muistelee.
Taiteilija kertoo, että jokainen kuppi pitää tehdä alusta loppuun saakka itse. Valmistaminen vie aikaa, koska kaikki tehdään käsityönä.
– Pupukupin pointti on sen yksilöllisyys. Jos siirtyisin tehdastuotantoon, ne valmistettaisiin muoteilla. En halua tätä, vaan tahdon, että jokainen kuppi on yksilöllinen, omanlaisensa.
Mickelssonin digitaalinen maalaus Ystävät (2025).
Eläinrakas Mickelsson asuu nykyään Lohjalla, siellä hänellä on tila, sen pihassa keramiikkapaja ja talli islanninhevosille. Hevosia keraamikolla on neljä, koiria löytyy pari kappaletta ja lampaita viisi.
Hevoset ovat taiteilijalle tärkeitä niin taiteessa kuin elämässä. Kirjaston näyttelyssä on useita teoksia, joissa taiteilija kuvaa hevosta, joko realistisesti tai kevyen naivistisella, kuvitusmaisella otteella.
– Minulla on ollut hevosia yli 30 vuotta. Kaikki alkoi siitä, kun ostin itselleni islanninhevosen 40-vuotislahjaksi, hurahdettuani rotuun.
Hurahtaminen, kuten Mickelsson sanoo, alkoi kohtaamisesta kauppatorilla, Helsingissä.
– Olin torilla myymässä pupukuppejani, kun Maria Mäkinen tuli katsomaan tuotteitani. Mäkinen omistaa islanninhevosia ja siinä ostoksia tehdessään hän kertoi samalla hevosistaan. Keskustelumme seurauksena päädyin hänen tallilleen katsomaan eläimiä ja hurahdin täysin. Ryhdyin jälleen ratsastamaan.
Mickelssonilla oli jonkin verran ratsastuskokemusta lapsuudestaan ja aikuisiällä uudestaan alkanut harrastus johti lopulta oma hevosen hankkimiseen ja muuttoon maalle, Lohjalle. Myöhemmin kuvaan tulivat mukaan lampaat ja useampi islanninhevonen.
Bambi, akryylimaalaus.
Digitaaliset kuvat ovat taiteilijan uusin ”hurahdus”.
–Tykkään tehdä digitaalisia kuvia, se vie mukanaan. Teen niitä todella paljon. Piirtäminen iPadilla kotona on lempipuuhaani, silloin ei tarvitse mennä pihan poikki työhuoneelle, Mickelsson naurahtaa.
Gallerian näyttelyssä voi tutustua myös taiteilijan tuoreimpiin digitaalisiin teoksiin.
Tarmokas ja alati uusia mielenkiinnon kohteita etsivä Mickelsson on äskettäin valmistunut taideterapeutiksi.
– Olen aina ollut kiinnostunut taideterapiasta. Viime vuonna suoritin ratkaisukeskeisen taideterapeutin tutkinnon. Kun en enää kestä Suomen pitkiä talvia, muutan Fuengirolaan ja järjestän taideterapiakursseja suomalaisille, Mickelsson vitsailee.
Toistaiseksi kuitenkin työskentely Lohjalla keramiikan ja maalaustaiteen parissa jatkuu.
Punahilkka, keramiikkaveistos. Terhi Mickelssonin näyttely Kuhmoisten kirjastolla 29. kesäkuuta asti.