TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
Kunnanvaltuusto päätti maanantai-iltana lähes yksimielisesti 101 300 euron määrärahamuutoksesta kunnan vuoden 2025 budjettiin. Kyseinen summa on kunnanjohtaja Valtteri Väyryselle maksettava eroraha. Se on neljäntoista kuukauden palkka, vaikka Väyrysen johtajasopimuksessa mahdolliseksi erorahaksi on määritelty puolen vuoden palkkaa vastaava korvaus.
Näyttää siltä, että Väyrysestä todella haluttiin eroon. Nopeasti ja helposti. Määrärahamuutoksen myötä kunnan tämän vuoden ylijäämäiseksi ennakoitu tilinpäätös painuu hieman alle 76 000 euroa pakkasen puolelle.
Kerrataanpa hieman, mistä kaikki sai alkunsa. Kuhmoisten Sanomat julkaisi syyskuun alussa artikkelin, jossa useampi Kuhmoisten kunnan entinen ja nykyinen työntekijä kertoo, millaisena olivat kokeneet työskentelyn Väyrysen kanssa ja alaisuudessa. Haastateltavien kertomukset muistuttivat toisiaan. Väyrystä moitittiin asiaosaamisen puutteesta, omien tehtäviensä alaspäin vyöryttämisestä sekä mielivaltaisesta johtamistyylistä. Juttu on luettavissa Kuhmoisten Sanomien verkossa sekä lehdessä numero 36.
Artikkelin ja sen yhteydessä julkaistun kunnanhallituksen entisen ja nykyisen puheenjohtajan (Kari Paajanen ja Pekka Pitkäranta) haastattelun jälkeen alkoi tapahtua nopeasti. Kaksikko oli sanoissaan suora: molemmat sanoivat, että Väyrysen kanssa on keskusteltu ja että asiaosaamisen puute on huomattu.
Viikko sen jälkeen, kun kuntalan haasteet olivat tulleet julkisuuteen, kunnanhallitus päätti teettää kunnanviraston henkilöstön keskuudessa työilmapiirikartoituksen. Päätös oli ilmeisen hätäinen, sillä seuraavassa kokouksessaan kunnanhallitus veti takaisin päätöksensä ilmapiirikartoituksesta.
Vain kolme viikkoa sen jälkeen, kun haasteet Väyrysen kanssa olivat nousseet otsikoihin, joukko valtuutettuja ja varavaltuutettuja jätti valtuustoaloitteen kunnanjohtajan irtisanomiseksi luottamuspulan perusteella. Kunnanhallitus päätti lokakuun alussa esittää kunnanvaltuustolle, että se asettaisi tilapäisen valiokunnan arvioimaan kunnanjohtajan luottamusta. Tuo oli ainut etukäteen ilmoitettu asia tämän viikon maanantaina pidetyn valtuuston kokouksen esityslistalla.
Päivä aloitteen jättämisen jälkeen Väyrynen kertoi Ylelle irtisanoutuvansa kunnanjohtajan virasta itse, koska kunnanvaltuuston puheenjohtaja Kimmo Malin oli lupaillut hänelle niin muhkeaa erorahaa, että siihen kannatti jo tarttua. Saappaat, jotka jalassa Väyrynen oli uhonnut kaatuvansa, olivat ostettavissa kuusinumeroisella summalla.
Valtteri Väyrynen on toistuvasti kieltäytynyt kommentoimasta tilannetta Kuhmoisten Sanomille. Ylen, Aamulehden, Jämsän Seudun ja Kuntalehden toimittajille hän sen sijaan on puhunut.
Tuomalla asiat näkyvästi (liian näkyvästi – joidenkin mielestä) esiin paikallislehti tuli kietoutuneeksi jonkinlaiseen roiston viittaan. Jos Kuhmoisten Sanomat ei olisi nostanut kuntalan epäkohtia esiin, sen olisi tehnyt Yle, jonka toimittaja oli jo elokuun aikana kunnan työntekijöitä lähestynyt.
Kieltäytyessään puhumasta paikallislehdelle Väyrynen tekee näkyväksi sitä mantraa, jonka mukaan hän ei ole saanut mediassa omaa ääntänsä kuuluviin. Väite on valhe. Väyrysellä oli mahdollisuus kommentoida häneen kohdistuvia väitteitä samassa yhteydessä, kun kyseiset väitteet tulivat ilmi. Hän kuitenkin kieltäytyi vastaamasta hänelle esitettyihin kysymyksiin vedoten siihen, että ei voi puhua julkisesti alaisiaan koskevista asioista. Ei voikaan, mutta hän voi vastata julkisesti kysymyksiin, kuten ”miten koet reagoivasi saamaasi palautteeseen” tai ”mitkä ovat kunnan ylityökäytännöt”. Väyryselle esitetyt kysymykset ovat kaikkien luettavissa sekä verkossa että viikon 36 lehdessä.
Kunnanhallitus päätti heti kättelyssä siirtää tiedotusvastuun asioista kunnanhallituksen puheenjohtajalle Pekka Pitkärannalle. Käytäntö on jalo, mutta se ei estänyt Kuhmoisten Sanomia kysymästä, mitä Väyrynen ajattelee esimerkiksi irtisanomispaketista tai muistuttamasta, että hän voi vielä – viikkoja tilanteen julkitulon jälkeen – vastata julkisuudessa hänelle esitettyihin kysymyksiin, tai kommentoida asiaa muuten. Väyrynen päätti kuitenkin vaieta.
(Osittaisen) vaikenemisen lisäksi Väyrynen valitsi totaalisen kieltämisen taktiikan. Hän ei myöntänyt tunnistavansa itseään saamastaan kritiikistä. Vaikka nykyään pahoitellaankin kaikkea liikaa ja liian herkästi, niin lausahdus: ”Anteeksi, että olen toiminut väärin” olisi näyttänyt tässä kohtaa hyvältä.
Syyskuisessa valtuuston kokouksessa pitämässään puheenvuorossa Väyrynen ihmetteli, miten nimettömät kirjoittelut olivat saaneet näin suuren painoarvon, ”kun kaikki mahdolliset faktat asiassa puuttuvat”.
Väyrynen oli kuitenkin ennen kesälomien alkua ollut uuden kunnanhallituksen puhuttelussa. Toukokuun 19. päivän pöytäkirjassa pykälä on merkitty ”ei julkiseksi”. Lisäksi on syytä epäillä, että Väyrynen tiesi jo syyskuussa hänestä tehdystä rikosilmoituksesta sekä Aluehallintovirastoon tehdystä kantelusta. Sanomien haastattelemat entiset ja nykyiset työntekijät toivat ilmi sen, ”että alaspäin kipattuja töitä on puitu työterveyshuollossa asti” sekä sen, että ”haastateltavat ovat turvautuneet paitsi kunnanhallituksen ja valtuuston myös työsuojelun sekä ammattiliiton apuun saadakseen parannuksia työoloihinsa”.
Kuhmoisten Sanomat on nähnyt muistion, joka on laadittu tapaamisesta, johon on osallistunut Väyrysen lisäksi JHL:n pääluottamusmies sekä kunnan työsuojelupäällikkö.
Yhtään virallista kantelua Väyrysestä ei oltu kuitenkaan työsuojeluun tehty. Epäselväksi on jäänyt, miksi näin. Kenties on ajateltu, että pelkkä keskustelu ja asian tiedoksi tuleminen olisivat riittäneet tilanteen muuttumiseen. Eivät riittäneet.
Tällaisessa pehmeässä, keskustelevassa toimintatavassa on ongelma: pelkistä keskusteluista harvemmin tehdään muistioita, toisin kuin virallisista kokouksista. Jos jossain kohtaa pitäisi osoittaa ulkopuoliselle taholle, että Väyrystä on kyllä kehotettu korjaamaan käytöstään, on se ilman muistioita vaikeaa.
Asioiden nopea eteneminen ja etenkin Väyryselle luvattu suuri eroraha ovat saaneet osan kuntalaisista miettimään, ovatko kaikki käytössä olevat keinot tilanteen korjaamiseksi todella jo käytetty, ja eikö mitään kunnalle edullisempaa vaihtoehtoa löytynyt. Olisiko tilapäistä valiokuntaa pitänyt sittenkin hyödyntää?
Väyrynen ei ole ainut vaiennut osapuoli. Kunnanhallituskaan ei ole halunnut tulla julkisuuteen kaiken olemassa olevan tiedon kanssa. Toivottavasti jossain vaiheessa haluaa, samoin kuin kunnan nykyinen johtoryhmä, joka kaikkein tiiviimmin kunnanjohtajan kanssa työskentelee. Kuntalaiset haluavat kuulla, kuinka syvällä lähtökuopissa kuntalassa olikaan kuovittu kunnanjohtajan toimintatapojen vuoksi.
Mitä tulee irtisanomisen hintalappuun, on sitä syytä verrata tilanteeseen, jossa kaikki jatkuisi entisenlaisena kuukausi kaupalla ja lopputulokseen liittyisi riski hallinto-oikeuteen valitetusta irtisanomispäätöksestä. Vaikka varmaa näyttöä irtisanomisen oikeellisuudesta onkin, olisi prosessi pitkä. Se kuluttaisi sekä henkilöstön että luottamushenkilöiden aikaa. Kalliiden työ- ja kokoustuntien kulujen lisäksi myös Väyrysen palkkakulut juoksisivat koko ajan. Lisäksi hallinto-oikeudessa käsiteltävissä asioissa kumpikin osapuoli maksaa pääsääntöisesti omat kulunsa riippumatta hallinto-oikeuden ratkaisusta.
Väyrynen päätyi Ylelle antamassaan haastattelussa syyttämään saamastaan epäluottamuksesta keväällä käytyjä vaaleja. (Kuhmoisten 21-jäseninen kunnanvaltuusto sai keväällä kahdeksan uutta jäsentä.) Syytöksissä on tavallaan perää, sillä vaalien ja uuden puheenjohtajiston ansiosta myös kunnan johtamiskulttuuri näyttää uudistuneen.
Tämä on se asia, joka case-kunnanjohtajasta kannattaa vahvimmin huomioida. Pitkärannan ja Malinin myötä kuntapolitiikassa usein esiintyvä tapa käsitellä vaikeita asioita vertauskuvallisesti selkään taputellen saunan lauteilla näyttää jääneen historiaan. Vaikeuksia ei enää vaieta kuoliaaksi, eikä kenenkään kokemuksia väheksytä – eikä varsinkaan anneta tilaa luottamushenkilöiden riveistä kuuluneelle asiattomalle mutinalle siitä, kuinka ”tällaista se on naisvaltaisella alalla”.
Toivottavasti jatkossakaan ei riitä, että kuntaa johtaa hyvä jätkä ja meidän mies. Kuntaa johtamaan tarvitaan kuntalaisten mies – tai nainen.
