TEKSTI KATJA SIRVIÖ
OLEN KUHMOISIIN syntynyt. Lehtosen Leenan kanssa olemme kuulemma olleet samassa kopassa synnytyslaitoksella. Meillä on vain muutama päivä ikäeroa. Äidin suku on täältä kotoisin, mutta isä on Viipurin maalaiskunnasta. Minulla oli ihan pikimusta tukka ja ruskeat silmät, kuten äidilläkin. Isä oli sinisilmäinen ja vaaleatukkainen. Sisaruksista vain Ilkka muistutti syntyessään isää, kaikki muut viisi olivat tummatukkaisia.
Lähdin Lahteen 14-vuotiaana, kun koulu päättyi. Kävelin Aleksanterinkadun alhaalta ylös ja jatkoin Karjalankadulle, kävin joka liikkeessä kysymässä töitä. Karjalankatu 28:ssa sijaitsi Suomen jalokivituote ja Salpausselän terähionta, sinne pääsin lähetiksi. Ajelin polkupyörällä, kunnes 15-vuotiaana sain mopon.
Heinosen makkaratehtaallakin olin töissä. Liikkeen omistaja Heinonen osti itselleen kauppaneuvoksen nimen, ja tasavallan presidentti Kekkonen tuli sitä juhlistamaan. Heinonen käski työntekijöiden vaihtaa puhtaat vaatteet päälle sen kunniaksi, mutta Kekkonen kysyi, että eikö täällä töitä tehdä ollenkaan, kun kaikilla on puhtaat vaatteet.
Heinonen osti Kekkoselle moottoriveneen. Pohjanmaalla on Amerikan raittia muistuttava kylä, jonka rakentanut Jari Mäki harrastaa amerikanautoja. Hänellä on se Kekkosen venekin siellä. Soitin ja kerroin, että olen nähnyt, kun vene on Kekkoselle luovutettu. Mäki kutsui kylään ajan kanssa ja lupasi tarjota ruoat.
Mukkulan kartanossa työskentelin baarimestarina. Kerran kuussa siellä kävi Juha Watt Vainio. Hän joi spriteä ja vodkaa. Junnulla oli täysi ylläpito, mutta hän ei ikinä syönyt mitään. Kymmenestä kolmeen hän istui juomassa, antoi minulle kolikoita ja sanoi, että ”soita levyjä, mutta älä minun”. Iltapäivällä hän meni yläkertaan nukkumaan. Rahaa Junnulta ei saanut pyytää, ohjelmatoimisto maksoi laskun myöhemmin.
Urheiluselostaja Paavo Noponen seurusteli aikanaan Aira Samulinin kanssa. Kun he tulivat Kuusamon mökiltä kotiin, kävivät he kartanolla aamupalalla. Paavo pyysi laittamaan kuusi konjakkia keittiön tiskikoriin, hän käy ne Airalta salaa juomassa. Omistaja oli juonessa mukana ja pyysi Noposta selostamaan 110 metrin aidat. Tuolit laitettiin aidoiksi ja Noponen selosti, juoksi samalla keittiöön ja joi kaksi konjakkia. Tämä tehtiin kolme kertaa.
KEMIJÄRVELLE LÄHDIN ensimmäisen kerran, kun esikoistytär Riikka oli pieni. Pidimme kaverini kanssa siellä grilliä. Mukavasti meni, mutta aika työlästä oli. Grilli oli ainoa sisägrilli, ja kun kolme ravintolaa meni yöllä samaan aikaan kiinni, niin tungosta ja tappeluita oli. Kerran viikossa rikkoontui yksi iso ikkuna. Eräänä iltana poliisi vei sieltä mukanaan oikein ison tappelevan korston Majavan. Seuraavana aamuna takaoveen koputettiin. Majava kyseli, että onko hänen hampaitaan näkynyt. Siellä ne olivat makkarapapereiden seassa. Majava huuhteli hampaat raanan alla ja laittoi ne suuhunsa.
Sillä Kemijärven reissulla erosimme vaimon kanssa. Kävin Norjassa töissä, ja siltä reissulta syntyi matkamuisto. Sain tietää hänestä vasta, kun hän syntyi. Isyyttä tunnustaessa piti lähettää Norjaan kuva korvanlehdestä. Norjan tytön nimi on Pia, mutta minulla on toisestakin avioliitosta tytär, jonka nimi on Pia. Olemme kaikki hyvissä väleissä keskenämme.
1980-luvulla iskin lapsuuden tuttavan Asikkalasta. Raijan kanssa lähdin uudestaan Kemijärvelle, sillä siskon mies tarvitsi apua parvekelasien asentamisessa. Raija harmitteli, kun kukaan ei ikinä tullut käymään, joten keksimme pitää häät. Sukulaiset eivät vain jaksaneet niin kauas lähteä.
Äkäskerolla on erämaahotelli, jota piti taiteilija Julius Myliys. Soitin Lahteen VR:n lipputoimistoon tutulle rouvalle ja kysyin, että mitä maksaisi vuokrata kolme makuuvaunua Lahdesta Kolariin ja takaisin. Tarjous oli huikea. Soitin sukulaisille, että jos he vain viitsisivät nousta Lahdessa junaan, niin jokaisesta vaunusta löytyy juomista ja matkaevästä – eikä maksa mitään. Häihin tuli 150 henkeä ja ne kestivät neljä päivää.
HEVOSHOMMAT ALKOIVAT ensimmäisellä Kemijärven reissulla, kun ostin humalaspäissäni Ivalon jäärataraveissa Määtältä hevosen. Se maksoi 3 800 markkaa ja voitti molempina päivinä. Määttä olisi halunnut ostaa sen takaisin 8 000 markalla, mutta en myynyt. Hänen piti tuoda se minulle Kemijärvelle, mutta kun sitä ei alkanut kuulua, soitin Tampereelle yhteiselle tutulle Martille. Kun Martti sai Määtän puhelimen päähän, tämä sanoi ääni väristen vain, että oli itseasiassa juuri hevosta tuomassa.
Ajoin ravikortin ja lähdettiin Perttusen Tapion kanssa Ouluun raveihin. En osannut hevosta lähtöön ilmoittaakaan, ja jouduin kauheaan ryhmäajoon, jossa mentiin kovaa. Me otimme keulat, mutta minulla oli piiska kainalossa jotenkin väärin, ja se osui hevosen takapuolelle. Se otti laukalla kauheat ritolat.
Seuraavana päivänä lähdimme sadan metrin takamatkalta. Ja voitimme lähdön. Siitä lähtien hevoset ovat kuuluneet elämääni.
Saksaan myytiin Suomesta kahdeksan kertaa peräkkäin Vermossa voittanut Exotic Ufo. Ostaja oli saksalainen lääkäri Schumacher. Saksassa ori voitti neljä lähtöä, kunnes alkoi mennä huonommin. Viisi kuukautta siitä menin Saksaan ja löysin hevosen nurkkatallista kamalassa kunnossa.
Eläinlääkäri oli niin laiskan näköinen mies, että hän ei olisi päässyt edes rakennukselle töihin. Minä sanoin hänelle, mitä lääkkeitä tarvitaan, omistaja maksaa kyllä. Sanoin hänelle olevani pientä vaille eläinlääkäri.
Ori alkoi tulla kuntoon, mutta se oli omapäinen ja vihainen. Kävin sillä aamuisin ensimmäisenä ratsastamassa. Se kulki tunnin verran pää vinossa ja piti minua hampailla varpaasta kiinni. Puoli vuotta ajettiin hiittiä, ja sitten se pesi Saksan parhaan ravurin. Viimeisellä 200 metrillä se otti 30 metrin kaulan. Sen jälkeen se joko voitti tai laukkasi. Kerran omistajan kanssa voittoa juhliessa minulta katkesi nilkka.
K.K.Kössiä aloin valmentaa, kun se oli kaksivuotias. Pasisen Antti pyysi viemään sen tarhaan, mutta ei kertonut, että se on vähän räväkkä. Se pöllytti minua pitkin lumipenkkoja. Ukot eivät uskoneet, että Kössistä on mihinkään, ja minua alkoi oikein suututtaa.
Ilmoitin Kössin raveihin kahtena peräkkäisenä päivänä. Ensin se juoksi Mikkelissä jonnekin sijalle viisi tai kuusi. Seuraavana päivänä Kuopiossa sanoin Torvisen Heikille, että nypytä ohjaa sormella pikkasen koko ajon, niin se keskittyy. Heikki meinasi, että se väsyy, mutta Antti meinasi, että ajat niin kuin käsketään ja jos väsyy, niin teuraaksi saa hevonen lähteä.
Kössi oli maalissa, kun muut olivat vasta viimeisessä kaarteessa. Se paransi ennätystään kymmenen sekuntia, ja voittoputki alkoi siitä.
TULIN KUHMOISIIN 2012, ja jokainen puolue pyysi minua ehdokkaaksi kuntavaaleissa. Jämsässä perussuomalaisten teltalla laitoin nimeni paperiin, kun tuttujen kanssa höpöttelin. Olen ollut tyytyväinen puoluevalintaan. Ihmiset luulevat, että persut tekevät pelkkää maahanmuuttopolitiikkaa, mutta ei se niin ole.
Olen saanut politiikasta paljon kavereita. Eero Heinäluoman kanssa pelasimme Lapissa korttia. Ihmiset eivät riitele, vaan asiat.
Kyllähän tämä vähän jännittävältä maailmalta tuntuu nykyään. Kun muutaman vuoden eläisi, että näkisi lapsenlapsia. Ne ovat aika mielenkiintoinen sarka. Ja lapsenlapsenlapsiakin on yksi.
