TEKSTI MIKKO SEES
KULUVALLA LAPSEN oikeuksien teemaviikolla on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan ja keskustelemaan lapsen oikeuksista. Toiminnantäyteinen viikko rakentuu järjestöissä, kunnissa, seurakunnissa ja yhdistyksissä perjantaina 20. marraskuuta vietettävän lapsen oikeuksien päivän ympärille. Tämän vuoden teemana on lapsen oikeus arvokkuuteen ja arvostukseen.
Kysyimme kuhmoislaisilta lapsiperheiltä näkemyksiä nykypäivän lapsuudesta. Kaikki haastatellut ovat yhtä mieltä siitä, että lapsen tärkein tehtävä on leikkiä ja lapsella on oltava oikeus leikkiä niin pitkään kuin leikit kiinnostavat.
– Vielä teini-ikää lähestyvä lapsi saattaa kaivata ympärilleen leikkiä, joskin leikki on erilaista. Se voi olla vaikkapa yhteinen ulkopeli kavereiden tai perheen kanssa, sanovat Emma Kaakko ja Sampsa Peltola.
Suosittuja ovat erilaiset rooli- ja majaleikit. Kotioloissa leikitään tutuilla leluilla, mutta kodin ulkopuolella liikunnalliset leikit houkuttelevat helpommin kaikki lapset osallistumaan.
– Kuhmoisissa leikkiympäristöjä on mielestäni mukavasti tarjolla, esimerkiksi leikkipuistot, MLL:n ja seurakunnan perheille suunnatut tapahtumat sekä tietenkin 3-vuotiaan kohdalla päiväkoti, jossa leikkiin on nimenomaan panostettu, kertoo kolmen lapsen äiti Mirka Tanninen.

ÄLYLAITTEET OVAT nykyisin osa ainakin vanhempien arkea. Tanninen toteaa, että vanhemman tehtävä on valvoa ja ohjata sekä tarvittaessa rajoittaa niiden käyttöä lapsilta.
Uusien kansallisten suositusten mukaan alle 2-vuotiaille ei suositella ruutuaikaa lainkaan ja leikki-ikäisillekin vain vähäisessä määrin. Mannerheimin Lastensuojeluliiton asiantuntijat suosittelevat alle kouluikäisille lapsille vähintään kolme tuntia liikuntaa ja 10–13 tuntia unta vuorokaudessa.
Liikunnan ja unen lisäksi lapsen kehitykselle on tärkeää leikkiä ja olla kasvokkain vuorovaikutuksessa läheisten kanssa. Leikin ja vuorovaikutuksen kautta lapsi harjoittelee sosiaalisia taitoja sekä käsittelee erilaisia tunteitaan ja arkisia kokemuksiaan.
Nina Korhosen vanhin lapsi on alkanut esikouluun siirryttyään haluta puhelinta. Korhonen on joutunut perustelemaan lapselleen, miksi vanhempien mielestä 6-vuotias ei vielä tarvitse omaa puhelinta. Televisiosta katsotaan lastenohjelmia sekä isän kanssa joskus urheilua.
Hän lisää, että lapsiin ja vanhemmuuteen kohdistuu nykyisin enemmän paineita verrattuna vanhempien omaan lapsuuteen.
– Kyllä yhteiskunnan vaatimukset tekevät sen, että vanhempana kokee huonoa omatuntoa kun tiedostetusti pidämme arjen kiireettömänä eli käytännössä harrastuksettomana, Korhonen toteaa.
Mirka Tanninen sen sijaan ei koe, että pienempiä lapsia vaadittaisiin suoriutumaan ainakaan liiemmin. Hieman vanhemmilta edellytetään hänen mukaansa jo itsenäistymisen taitoja.
On sääli, jos perheen yhteiset hetket jäävät velvollisuuksien ja ylitsepursuavien aikataulujen alle.
Emma Kaakko & Sampsa Peltola
VANHEMMAT OVAT yhtä mieltä siitä, että Suomessa yhteiskunta mahdollistaa yhä turvallisen ja tasa-arvoisen lapsuuden. Se ei kuitenkaan ole enää itsestäänselvyys, sillä tilanne on heikentynyt varsinkin kaupungeissa, joissa koulujen ja päiväkotien vaihtuva henkilökunta sekä ylisuuret ryhmät aiheuttavat haasteita.
Tärkeimmät taidot ja eväät elämään opitaan kotona. Rauhallinen kotiympäristö kannustaa luovaan leikkiin. Älylaitteiden käytön oppii kyllä myöhemminkin.
– Perheenä yhdessä vietetty kiireetön aika on kullanarvoista, joten kotiaikaa ja yhdessäoloa kannattaisi vaalia. On sääli, jos perheen yhteiset hetket jäävät velvollisuuksien ja ylitsepursuavien aikataulujen alle, Emma Kaakko ja Sampsa Peltola sanovat.
He peräänkuuluttavat myös sitä, että lapset tulisi opettaa kohtaamaan muut ihmiset arvostavasti ja kunnioittavasti.
Päiväkoti ja koko kylä kasvattaa -henki Kuhmoisissa saavat kehuja. Vanhemmat toivovat, että niistä pidetään kiinni myös tulevaisuudessa, jotta lapsilla on täällä hyvä kasvaa.







