TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
KUHMOISTEN HARRASTAJATEATTERIN kesän 2026 esityksestä Hääsviitin avajaiset löytyvät kesäteatterille tyypilliset ja onnistumisen takaavat tekijät: ongelma, jota lähdetään erikoisin keinoin ratkaisemaan, hankaluuksia aiheuttava anoppi, joukko onnettomia sattumuksia sekä väärinkäsityksiä toistensa perään.
Motellinpitäjä Asko Karikko (Pertti Terho) alkaa olla pulassa, sillä hänen koronkiskureilta ottama lainansa lankeaa maksettavaksi parin päivän kuluttua. 24-tien varressa sijaitsevalla motellilla ei mene kovin hyvin, sillä uusi tie vie maksavat asiakkaat mennessään, mutta itsepäinen Karikko ei halua luopua motellista vaan lupaa hankkia rahat jostain. Hänen apurinaan häärii veli Kauko (Kirsi Ryhänen), joka manailustaan ja turhautumisestaan huolimatta on kerta toisensa jälkeen mukana Askon kyseenalaisilla rahanhankintareissuilla.
Askon ja Kaukon huolehtiessa Padasjoen Osuuspankista varastamistaan rahoista huolehtii Askon vaimo Pirkko (Sanna Hännikäinen) jostain aivan muusta. Motelliin sattumien kautta saapuneet asiakkaat eivät häntä kiinnosta, mutta rakastaja Simo (Jaakko Hännikäinen) sitäkin enemmän. Hämärähommissa liikkuvan Simon sekä Askon kassit sekoittuvat, ja pian Karikon veljekset huomaavat kantavansa kainaloissaan Simon Pirkolle tuomia ”leluja”.
Hukattujen setelien etsimistä ei helpota lainkaan se, että motelliin ovat majoittuneet Pirkon perään yhä haikaileva, ja Padasjoen pankkiryöstöä tutkiva rikosylikomisario Rami Ohtola (Jukka Järvinen) sekä omanarvontuntoinen velanperijä Liisa (Riitta-Kaisa Salmela). Lemmenkipeä ja puolisonsa perään haikaileva muistisairas Pirkon äiti Vieno (Arja Korvenranta) hämmentää soppaa vielä omalla lusikallaan.
RISTO TUOMISEN käsikirjoittama Hääsviitin avajaiset on sen verran tuore näytelmä, että Kuhmoisten esitys saa kunnian toimia sen kantaesityksenä. Aiemmin Tuominen on kirjoittanut 2021 julkaistun Valelääkäri-näytelmän, jota on näytelty menneinä vuosina useammassakin kesäteatterissa.
Käsikirjoittaja oli itse paikalla Kalholanniemessä katsomassa tekstinsä kantaesitystä. Toteutus sai kiitosta ja rohkaisevaa palautetta – Tuominen sanoi uskovansa, että esitys paranee, kunhan alkujännityksestä päästään.
Omalla isolla porukalla toteutettuja koko illan näytelmiä on Kalholanniemessä nähty viime vuosina harvakseltaan. Viime kesänä lavalla pyörähti ulkopuolisten näyttelijöiden toteuttama Aina onnelliset -esitys, vuonna 2024 näyteltiin Heikki Luoman käsikirjoittama Kaikki mulle heti ja vuonna 2023 muisteltiin esityksiä vuosikymmenien varrelta.
Tutuista näyttelijäveteraaneista lavalla nähtiin Arja Korvenranta ja Jaakko Hännikäinen, joista ainakin ensin mainitulla on jo usemman vuoden ollut toinen jalka ulkona harrastajateatterin toiminnasta. Jälkimmäinenkin paljasti Jämsän Seudulle, että kuluva kesä saa luvan olla viimeinen teatterikesä. Hännikäinen on myös ohjannut Kuhmoisten harrastajateatterin esitykset useana vuonna.
Sanna Hännikäinen, Jukka Järvinen ja Pertti Terho ovat hypänneet lavalle viime vuosina, Kirsi Ryhänen ja Riitta-Kaisa Salmela debytoivat Kalholanniemen lavalla tänä kesänä. Uudistuneen, nuortuneen, ja varsin hyvän näyttelijäkaartin myötä harrastajateatteri näyttääkin toistaiseksi selättäneen koronavuosien mukanaan tuomat haasteet. Rutiini kuitenkin vielä puuttui, ja käsikirjoittaja Tuomisen mainitsema jännitys näkyi, tai oikeastaan kuului katsomoon siinä, että kuiskaajaan piti turvautua usein.
PIENESTÄ HAPAROINNISTA huolimatta lämmittää mieltä nähdä Kalholanniemen lavalla jälleen hyvän mielen kesäteatteria. Keskiviikkoisessa ensi-illassa katsomossa oli vielä kokonaisia tyhjiä penkkirivejä, mutta kesän edetessä Tuomisen tekstissä ahkerasti viljelemät pikkutuhmuudet tulevat toivottavasti naurattamaan isompaakin yleisöä.
Näyttelijät onnistuvat roolisuorituksissaan – Korvenranta ja Jaakko Hännikäinen luonnollisesti vuosien luomalla rutiinilla, mutta erityisesti ilahdutti tuoreiden värväysten Salmelan ja Ryhäsen ennakkoluuloton ja rohkea heittäytyminen yleisön eteen.
Ilahduttavaa oli myös huomata, kuinka kuvankauniiseen Kalholanniemeen oli jälleen onnistuttu luomaan näytelmän henkeä tukeva ja toimiva lavastus. Sen paremmin kuiskaajan kuin äänentoistonkaan onnistumisesta ei tarvinnut olla huolissaan. Kiitokset ansaitsevat myös liikenteenohjaajat sekä muu teatteriväki – matkalla autosta katsomoon tulija toivotettiin iloisesti tervetulleeksi puolenkymmentä kertaa.
