TEKSTI & KUVAT MIKKO SEES
VIILEÄ ILMA iskee vasten kasvoja. Halkeama kalliossa syvenee ja päivä muuttuu pimeydeksi. Jokaista askelta on varottava, sillä kostea kiven pinta on liukas.
Maltti on valttia etenemisessä ja järki on pidettävä matkassa mukana. Vaikka Suomen luolissa ei olekaan eksymisen vaaraa, ei mihinkään onkaloon tai halkeamaan kannata ahtautua, jos ei tiedä pääsevänsä varmasti pois. Parhaimmillaan luolat tarjoavat löytämisen ja seikkailun riemua.
Päijänteen ja Isojärven kansallispuiston lisäksi Kuhmoinen on – tai ainakin sen pitäisi olla – tunnettu maamme mittakaavassa merkittävistä luolistaan. Niistä kolme on pienempiä kammioluolia, kun taas Valkulammin tapauksessa voidaan puhua kokonaisesta luolaverkostosta, joka kiemurtelee kymmeniä metrejä louhikossa korkean jyrkänteen juurella.

AINOA VALTATIE 24:N itäpuolella sijaitseva kohde on Kammiovuoren luola Kärpänkylällä. Mitä lähemmäs luolaa saavutaan, sitä huonommaksi kapea metsäautotie muuttuu. Suuaukko erottuu helposti polun varrelta. Pudotus alas yli 15 metriä pitkään luolaan on jyrkähkö. Luola on suomalaisittain poikkeuksellisen suuri kammiomainen tila, jossa aikuinenkin mahtuu seisomaan suorana. Samalla retkellä voi suunnistaa ja kiivetä myös Pyhänpään kalliomaalauksille, joille on matkaa joitakin kilometrejä.
Päijälän linnavuoreen tutustumiseen voi yhdistää vierailun kahdessa Pirunkammariksi nimetyssä kammioluolassa. Ensimmäinen niistä sijaitsee Saaresjärven rannalla, linnavuorta vastapäätä. Aloittelevalle luolabongarille kohde on helppo, sillä se löytyy aivan tien vierestä. Luola aukeaa rinteessä yläviistoon. Pienen kapuamisen jälkeen tulee vastaan tasanne, jolta luola jatkuu alaspäin. Alhaalla on vettä kokonaisen pienen lammen verran, joten kuivin jaloin ei sitä pääse tutkimaan.
Pohjoisempana suurten siirtolohkareiden alla levittäytyvä Ylimenmaan Pirunkammari ei ole aivan yhtä näyttävä, mutta sekin tarjoaa luolamaisen kokemuksen. Hallimainen luola ei johda mihinkään, mutta se antaa suojaa niin sateelta kuin auringonpaisteelta.

VARSINAISEN LUOLASEIKKAILUN pääsee kokemaan kaukana lähimmistä teistä. Kylämän suurin salaisuus kätkeytyy aivan Isojärven kansallispuiston etelärajan tuntumaan. Valkulammin luolille johtaa satoja metrejä pitkä polku hiekkatien laidasta. Polku mutkittelee kosteikon laidassa ja kallioiden laella.
Luolasto ylittää kaikki odotukset, koska pituutta sillä on kymmeniä metrejä. Suurin luola löytyy seuraamalla pystysuoran seinämän halkaisevaa rotkoa ja kurkistamalla vasemmalle. Luola haarautuu toisessa päässä useaksi pienemmäksi reitiksi, joita voi yrittää tutkia ryömimällä. Ylempää löytyy myös yksi luola. Viereisessä louhikossa ja jyrkänteen juurella on lukuisia lippaluolia, joiden suojassa voi istuskella ja nauttia evästauosta.
Valkulamminvuoren maasto on jylhää, ja korkeuserot ovat huimia. Jyrkänteen päältä avautuu komea maisema. Sinne voi köyden varassa kiivetä alhaalta rotkoa pitkin, jos kunto ja uskallus riittävät.


LUOLARETKEEN ON SYYTÄ varustautua vähintäänkin otsalampulla, kypärällä, polvisuojilla, käsineillä ja pitävillä kengillä. Maastokarttakaan ei ole pahitteeksi, sillä kännykkäverkko on paikoin hyvin heikko.
Viileissä ja pimeissä luolissa on aina kosteaa ja liukasta, ja sadesäällä niille suunnistaminenkin on riskialtista. Etenkin Valkulammin luolat vaativat seikkailijalta kokemusta haastavasta maastosta sekä hyvää fyysistä kuntoa. Korkeuserot tekevät matkasta hitaan ja paikoin vaivalloisen.
Luolille ei ole opasteita, mutta ohjeet perille pääsemiseksi löytyvät helposti verkosta. Hikinen urakka palkitaan hienoilla luontoelämyksillä, joiden vertaisia saa hakea.

KUHMOISTEN TUNNETUIMMAT LUOLAT
Valkulamminvuori: kolme pitkää luolareittiä (35, 30 ja 10 metriä) Kylämällä. Kaukana lähimmältä tieltä, vaatii hyvää kuntoa ja retkeilykokemusta.
Sarvavuoren Pirunkammari: helposti saavutettava kohde Ylimenmaalla keskellä sammaleista metsää.
Saaresjärven Pirunkammari: kapea ja näyttävä kammioluola vuoren sisällä. Lähes tien vieressä.
Kammiovuoren luola: maanpinnan alapuolella laajeneva, korkea kammioluola. Kaukana lähimmältä tieltä.












Yksi kommenttiKommentoi
Kiitos Mikko. Nyt on niin hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen juttu, että sitä kannattaa kyllä tarjota vähän isompaankin lehteen tai ylen sivuille. Tässä taas yksi maamerkki tai harrastusmahdollisuus, minkä avulla Kuhmoista kannattaisi tehdä ainakin pirkanmaalaisille tutummaksi.