TÄMÄN VIIKON lehdessä (ja verkossa viime lauantaina) rehtori Juha Nupponen kertoo yhtenäiskoulun kuulumisista. Haastattelun päätteeksi Nupponen totesi paitsi koulun myös kunnan olevan melkoinen lintukoto: Oppilaat ovat mukavia, mahdollisuuksia ja resursseja riittää käytettäväksi, ja kouluruokaan panostetaan enemmän kuin olisi pakko.
Tämän syksyn ajan olen tarkkaillut koulumaailmaa myös käyttäjän näkökulmasta. Esikoululainen allekirjoittaa rehtorin sanat viikosta toiseen pelkistetymmin sanavalinnoin: Kaikki on kivaa.
Pääkaupunkiseudulla on aiheuttanut närää koulushoppailuksi kutsuttu ilmiö. Vanhemmat haluavat jälkikasvunsa muualle kuin lähikouluun varmistaakseen mielekkään tai mielestään paremman oppimisympäristön. Kuhmoisten yhtenäiskoulun, samoin kuin muiden samankaltaisten pienten kylien koulujen, kannattaisi ilmoittautua mukaan kansallisille koulumarkkinoille. Miksikö?
Viime toukokuussa poliisi kävi orivesiläiskoululla selvittämässä tapausta, jossa yläkoululainen oli pitänyt mukanaan teräasetta. Valkeakosken Sanomat uutisoi viime viikolla, että nuorten välisestä väkivallasta on kirjattu kahdeksan rikosilmoitusta. Loppukesästä Helsingin Sanomat kertoi vanhempien huolestuvan siitä, kun lasten koulumatkat kasvavat 600 metristä kahteen kilometriin.
Maailma on muuttunut turvattomaksi paikaksi kasvaa. Enää ei pidä varoa pelkästään öisiä kujia – ikätoverit ja ympärillä huristeleva liikenne aiheuttavat vaaratilanteita päivänvalollakin. Kun aikuiset joutuvat kuskaamaan lapsia ovelta ovelle, ei heillä ole mahdollisuutta kasvaa itsenäisiksi ihmisiksi.
Maaseutumaisella pienellä kyläyhteisöllä sekä urbaanilla suurkaupungilla on omat eronsa, ja uskallan väittää, että yksi näkyvimmistä on turvallisuus. Rehtori Nupponen kertoi haastattelutilanteessa koululle tehdystä tarkastuksesta. Käsittelyssä ollut asia – päihtyneen tai asetta kantavan oppilaan kohtaaminen koululla – tuntui hänestä itsestäänkin absurdilta tilanteelta, joskaan sen mahdollisuutta ei voi koskaan täysin pois sulkea.
Kouluympäristön turvallisuus voisi käytössä olevien resurssien ja hyvän yhteishengen ohella olla yksi valtti, jolla myydä Kuhmoista lapsiperheille. Lintukotoja tarvitaan, sillä lasten ja nuorten usko tulevaisuuteen horjuu tutkitusti koko ajan. Se, miten lintukoto työllistää vanhemmat, on toisen keskustelun paikka.
Katja Sirviö
