TEKSTI KATJA SIRVIÖ
KIRKKOVALTUUSTOON TARVITAAN asiantuntevia päätöksentekijöitä, jotka kantavat huolta koko seurakunnan asioista. Niin näkee työskentelyn kirkkovaltuustossa jättävä Kimmo Malin. Uusi kirkkovaltuusto valitaan marraskuussa käytävissä vaaleissa. Kuhmoisista ehdolla on kahdeksan ehdokasta.
Seurakunnan luottamushenkilönä toimiessaan Malin on huomannut, että erilaiset päätöksentekijäidentiteetit voivat muodostua haasteeksi. Samasta aiheesta hän kirjoitti Kirkon Seudun kolumnissa neljä vuotta sitten.
– Joukossa on taloudellisia päätöksentekijöitä, hengellisen yhteisön rakentajia sekä talkoohenkisiä, joiden mielestä luottamustehtävään kuuluu se, että järjestetään sitä ja tätä. Sitten voi olla heitä, jotka ovat suppeasti jonkun seurakuntalaisjoukon tai -alueen edustajia ja näkevät tärkeäksi kantaa vastuuta siitä.
JUURI TALOUDELLISTA osaamista luottamushenkilöiltä kirkkovaltuustossa tarvitaan. Kirkkovaltuusto päättää muun muassa kirkollisveroprosentista ja hyväksyy seurakunnan talousarvion ja tilinpäätöksen.
– Rahan kauttahan asioihin pystyy vaikuttamaan. Korjataanko Padasjoen pappilaa vai Kuhmoisten siunauskappelia? Sillä, mihin rahaa kohdennetaan, on suurin vaikutus paikallisesti, Malin toteaa.
Olisiko yksi hyvä syy suunnata vaaliuurnille siis se, että tarvitsemme omia edustajia pitämään puoliamme isossa seurakunnassa? Ei siitä haittaakaan olisi, mutta Malin ei usko Kuhmoisten kappeliseurakunnan jäävän huomiotta, vaikka sillä ei edustajia kirkkovaltuustossa olisikaan.
– Hollolan seurakunnassa on poikkeuksellisen hyvät viranhaltijat. Kaikilla on ollut ajatus alueellisesta tasapainosta huomioiden toki, kuinka paljon porukkaa alueella on. Rahaa tänne todennäköisesti tulisi, vaikka kukaan ei olisi sitä vaatimassa, Malin sanoo.
HOLLOLAN SEURAKUNNAN 33-jäsenisestä kirkkovaltuustosta valitaan 12 jäsenen kirkkoneuvosto, jota johtaa virkansa puolesta kirkkoherra. Kaksi vuotta sitten laaditussa hallintosäännössä todetaan kirkkovaltuuston käyttävän seurakunnan päätösvaltaa, jollei kirkkolaissa, muussa laissa, kirkkojärjestyksessä tai kyseisessä hallintosäännössä ole toisin säädetty tai määrätty. Kirkkoneuvoston päätettävissä olevat asiat on listattu yksityiskohtaisemmin.
Malinin mukaan seurakunnan hallintoa voi rakenteellisesti verrata kunnallishallintoon – sillä erotuksella, että kuntapuolella valtuustoa osallistetaan päätöksen tekoon paljon enemmän.
– Seurakunnassa ei sellaista kulttuuria ole. Monet asiat ovat kirkkoneuvostovetoisia ja valtuusto kokoontuu harvoin. Rivivaltuutetun osallistaminen päätöksentekoon aika vähäistä, Malin toteaa.
Lisäksi Malin pitää seurakuntaa hyvin viranhaltijakeskeisenä organisaationa. Asiat valmistellaan hyvin, eikä niistä keskustella niin paljon kuin esimerkiksi kunnallishallinnossa.
Toki rakennustenkin osalta isot ratkaisut on tehty, kun leirikeskuksesta ja monista muista rakennuksista on luovuttu.
Kimmo Malin
MALIN ENNAKOI puheen tulevallakin valtuustokaudella pyörivän raha-asioiden ympärillä. Kirkollisveron maksajien määrä vähenee, mikä puolestaan heijastuu suoraan kiinteistöomaisuuden hallintaan.
– Rakennusten osalta. Kukaan ei ole myymässä seurakunnan metsiä Kuhmoisista, siitä ei kannata huolta kantaa. Toki rakennustenkin osalta isot ratkaisut on tehty, kun leirikeskuksesta ja monista muista rakennuksista on luovuttu. Mutta jos kunnan tarve vuokrata tilaa seurakuntakodilta loppuu, niin käyttämätöntä tilaa jää taas, Malin huomauttaa.
Toiminnan painopisteitä joudutaan myös miettimään tulevaisuudessa. Esimerkkinä Malin mainitsee jumalanpalvelukset, joita järjestetään monessa kirkossa samaan aikaan.
– Ne syövät henkilöstöresurssia aika paljon. Jos jumalanpalvelukset alkaisivat eri paikoissa eri aikaan – mitä on jonkin verran kokeiltukin – vapautuisi resurssia muuhun toimintaan.
