TEKSTI & KUVAT KATJA SIRVIÖ
KUVITTELITKO, ETTÄ elokuvien pyörittäminen yleisölle on mahdollista vain yhtä nappia painamalla? Digiaikana niin luulisi olevan, mutta ei ole.
Jo pelkkä laitteiden – tietokoneiden ja äänentoistojärjestelmän – käynnistäminen on monen napin päässä.
– Nappuloita on paljon, ja niitä pitää osata painaa oikeassa järjestyksessä oikeaan aikaan, elokuvia kahden vuosikymmenen ajan Kuhmolassa pyörittänyt Marko Aarroskari kertoo.
Itse elokuva tulee palvelimelle, mutta avain, jolla sen saa näkymään sallittuna aikana tulee sähköpostiin. Avain siirretään palvelimelle perinteistä muistitikkua käyttäen. Joskus tikulla on siirrettävä myös elokuvan tekstityspaketti. Ennen elokuvan alkamista näkyvät mainokset valitaan manuaalisesti tarjolla olevista vaihtoehdoista. Kuvasuhde pitää valita oikeaksi. Ja kieli, jolla toimitaan, on luonnollisestikin ”lontoon murre”.
– Mahdollisuus toimintahäiriöihin on aina olemassa, kun ollaan teknisten ja sähköisten laitteiden kanssa tekemisissä, Aarroskari sanoo.
Tekstitys saattaa puuttua. Silloin monesti auttaa, että laitteet sammutetaan ja käynnistetään uudestaan. Elokuvayleisön ei auta kuin odottaa. Aarroskarille näin on käynyt onneksi vain kerran.
Palvelin saattaa olla rikki. Silloin katsottava elokuva toimitetaan Kuhmoisiin fyysisenä kasettina.
TOISTA SE oli ennen vanhaan. Silloin, kun käytössä Bauer 35, joka vieläkin nököttää paikallaan kopissa, josta elokuvia pyöritetään. Aarroskari haluaisi laitteesta eroon työturvallisuuteen ja tilan viihtyvyyteen vedoten, mutta kaikki eivät ole samaa mieltä.
Kun elokuvia pyöritettiin vielä kelanauhoilta, Bauereita oli kopissa kaksi vierekkäin. Yhteen kelaan mahtui elokuvaa yksi tunti.
– Vanhoissa elokuvissa välähtää oikeassa yläkulmassa valkoinen täplä. Kun ensimmäinen täplä välähti, niin toinen kone laitettiin tulille. Kun toinen täplä näkyi, vaihdettiin tästä luukkua, jolloin toinen tunti alkoi toisella kelalla, Aarroskari kertoo ja esittelee kopin seinässä olevia luukkuja, joista on näkymä valkokankaalle.
Kelanauhojen aikaan ainoa tekninen vika oli se, että nauha katkesi. Katkenneen kohdan liimaaminen kävi huomattavasti nopeammin kuin koko laitteiston uudelleen käynnistäminen tänä päivänä.
– Mutta silloin elokuvien pyörittäminen oli hirveän fyysistä. Kelat painoivat tosi paljon, niitä oli raskasta kantaa tänne yläkertaan, Aarroskari kertoo.
Enää elokuvan pyörittäjän fysiikka ei ole kovilla. Valkokangaskin tulee alas sähköllä – toisin kuin pari vuotta sitten.
Mutta laakereille ei sovi jäädä lepäämään silloinkaan, kun elokuva jo moitteettomasti pyörii. Elokuvan alkaessa Aarroskari jalkautuu salin puolelle ja tarkistaa, että ääni kuuluu, kuten pitää. Jos katsojia on enemmän, äänen tulee kuulua voimakkaammin.
Jos elokuva on nuoremmalle väelle suunnattu, pitää välillä vilkuilla yleisönkin perään.
– Ennen elokuvaa myydään liput. Tai on niitä joskus myyty elokuvan jälkeenkin. Valoja säädetään. Ja viime sunnuntainakin etsittiin elokuvan jälkeen puhelinta salista, Aarroskari kertoo.
Melko monipuolisia hommia elokuvien pyörittäjällä.
KUHMOISISSA ESITETÄÄN elokuvia kesätaukoa lukuunottamatta viikoittain. Ohjelmisto koostuu pääasiassa uusista elokuvista, kiitos digitalisaation. Kaukana ovat ne ajat, kun uutuuselokuvaa sai odottaa Kuhmoisiin kuukausia.
Itsenäisyyspäivänä kuhmoslaisia hemmotellaan kuitenkin teemaan sopivalla 16 vuotta vanhalla elokuvalla, kun Kuhmolassa esitetään Timo Koivusalon ohjaama Täällä pohjantähden alla -elokuva.
– Arja (Wirzenius) kysyi minulta, että mitäs keksitään itsenäisyyspäiväksi. Minä ehdotin Täällä pohjantähden alla -elokuvaa. Aluksi idea oli näyttää molemmat elokuvat ja tarjota välissä purtavaa. Pyysin myös Koivusaloa paikalle, mutta hän ei päässyt, Aarroskari kertoo.
Elokuvan molempien osien katsominen olisi yli kuuden tunnin urakka. Kunta päätyi näyttämään vain ensimmäisen osan (toinen osa esitetään maaliskuussa kaatuneiden muistopäivänä) ja tarjoilemaan yleisölle glögiä.
– Sata litraa glögiä, Aarroskari nauraa ja viittaa tietysti menneen kesän kaksi näytöstä vaatineeseen menestyselokuvaan Sata litraa sahtia.
Sahti-elokuvaakin suuremman suosion sai vuonna 2017 Tuntematon sotilas -elokuva, jota esitettiin Kuhmoisissa kolmen näytöksen verran.
Minulla oli lapsena jo pieni projektori, ja kiusasin sukulaisia näyttämällä heille elokuvia.
SUNNUNTAI-ILTOJEN viettäminen elokuvien parissa ei ole Aarroskarille vastenmielistä. Päinvastoin. Mies sanoo elävänsä elokuvista.
– Olen kulkenut isän kanssa kuvauksissa pienestä asti. Pyörinyt filmikelojen parissa. Minulla oli lapsena jo pieni projektori, ja kiusasin sukulaisia näyttämällä heille elokuvia, Aarroskari kertoo.
Enää ei tarvitse kiusata ketään, sillä Kuhmoinen vetää elokuvayleisöä naapuripitäjistäkin. Edulliset elokuvaliput ovat kunnan kädenojennus asukkaille, joista osalle elokuvissa käynti on jokasunnuntainen tapa sekä sosiaalinen tapahtuma.
Aina niin ei ole ollut. Aarroskari muistelee, että kerran yleisöä ei saapunut paikalle lainkaan ja hän katseli ranskalaisen elokuvan kahdestaan kummityttönsä kanssa. Ja jos oikein kelvoton elokuva on sattunut esitettäväksi, niin yleisö on saattanut joku lähteä kesken kaiken pois.
– Kerran yleisö jäi auttamaan tuolien pois keräämisessä elokuvan jälkeen ihan pyytämättä.
Sekin on tapa kiittää kädenojennuksesta.
Täällä pohjantähden alla -elokuva sunnuntaina 7. joulukuuta Kuhmolassa.
Artikkelia muokattu 27.11. Vaihdettu pääkuvan kuvatekstiin Ohjus-elokuvan tilalle Bob Dylanista kertova elokuva A complete unknown.
Yksi kommenttiKommentoi
Ehkä pari tarkennusta ja korjausta tähän juttuun. Marko siis toimi Bauerin filmikoneiden ainoana käyttäjänä 1996-1999. Itse jatkoin ainoana koneenkäyttäjänä 1999-2012. Digilaitteiston hankinnan jälkeen Marko palasi taas mukaan ja koulutin hänet digilaitteiston käyttöön, kun näytökset muuttuivat viikottaisiksi (filmiaikana ne olivat noin kerran kuukaudessa). Tällä hetkellä toimin ehkä enemmän teknisenä tukena ja ongelmatilanteiden ratkaisijana, mutta aika aloin on kiva myös hoitaa näytöksiä. Päätyö veloittaa aikaa ja jaksamista, niin hyvä, että myös Arja ja Silmu pystyvät koneita tarvittaessa ajamaan. Käyttö on muuttunut huomattavasti kevyemmäksi ja helpommaksi filmikoneaikaan verrattuna ja näytös on myös mahdollista jopa ajastaa, mutta ongelmanratkaisu on aivan toisenlaista ja vaatii tietoteknistäkin osaamista. Tekniikka myös menee eteenpäin eli jossain vaiheessa nykyinen laitteisto vaatii taas uusimista, jos halutaan pystyä näyttämään uusia elokuvia. Disneyltä on jo tullut ulos joku elokuva, joka tökkisi, jos meidän laitteistolla sitä yritettäisiin näyttää. Toistaiseksi kuitenkin vielä kaikki toimii. Filmiprojektorista ei kannata mielestäni luopua, kun on täysin käyttökunnossa ja siihen itse asiassa vielä digitalisoinnin yhteydessä investoitiin hieman lisää, jotta saadaan myös kohinavaimennettu monikanavaääni filmillä olevista elokuvista ulos. Olen aika ajoin filmikonetta pyörittänyt, jotta pysyy toiminnassa. Viimeksi demonstroin koneen toimintaa koululuokalle keväällä 2017. Parina kesänä on elokuvafestivaalien yhteydessä näytetty elokuvia 35mm filmiltä ennen tätä mutta digitalisoinnin jälkeen. Bauereissa oli itse asiassa asennettuna valmius n. 1,5h mittaisen kelan pyörittämiseen (alkuperäiset pienet kelat olivat pituudeltaan n. 20 min). Kun näytin elokuvia vielä filmiltä, niin lyhimmät lasten elokuvat tulivat yhdellä kelalla, eikä kelanvaihtoa tarvittu lainkaan, mutta oli myös 1 h 45 min mittaisia yhden kelan elokuvia, jotka piti sitten kopissa itse jakaa kahdelle kelalle, koska noin suuri kela ei mahtunut Bauerissa pöyrimään, tuli katto vastaan. Terveisin Tuure Lindén