OSALLISTUIN LAUANTAINA 22. elokuuta Eräjärven mineraaliretkelle, jonka järjestivät Suomen Jalokiviharrastajain Yhdistys ja Suomen Gemmologinen Seura. Gemmologia eli jalokivioppi on jalokiviä tutkiva tieteen ala.
Kiinnostuin kivistä 1975 muutettuani Kuhmoisiin ja tavattuani maanviljelijä Heikki Litun, joka harrasti malmien etsimistä. Olen jalokiviharrastajayhdistyksen (SJHY) jäsen. Yhdistyksen Kivi-lehdestä luin vuosia sitten jutun viitaniemiitistä, jota löytyi Eräjärven Viitaniemen entiseltä sälpälouhokselta. Sitä ei ole löydetty mistään muualta maailmassa.
Retkellä tutustuttiin ensin Eräjärven kotiseutumuseo Rosellin Jalokivikammioon. Sitä esitteli diplomigemmologi Tarmo Grönqvist. Tilan rakennukset testamenttasi 2018 Eräjärvi-Seuralle kotiseutumuseoksi Yrjö Roselli. Siellä on kuvia ja näytteitä jalokivistä sekä niiden työstövälineitä. Grönqvist valmistui kultasepäksi ja on omistautunut jalokivien käyttöön työssään.
KOTISEUTUMUSEOLTA SIIRRYTTIIN Viitaniemen avolouhokselle. Kaivostoiminnan aloitti paikallinen Uiherlan Sälpä Oy, joka louhi 1935–65 runsaasti litiumia sisältävää maasälpää ja vei sitä Itä-Saksaan. Siitä valmistettiin muun muassa wc-istuimia ja lavuaareja. Maasälpä eriteltiin kivilouheesta käsin ja vuosituotanto oli 2000–5000 tonnia.
Maasälpäesiintymän löysi sattumalta 1935 Viitaniemen tilan emäntä marjastusmatkalla. Hänen löytämänsä kivet lähetettiin tutkittaviksi. Koekairausten perusteella kalliosta löydettiin rikas maasälpä- ja litiumesiintymä. Kaivostoiminta aloitettiin heti, ja se kesti yli 30 vuotta.
Tilaukset loppuivat vähitellen, ja helposti saatavissa ollut maasälpäkin loppui 1968, jolloin viimeinen lasti laivattiin Itä-Saksaan. Paikalle jäi kaksi suurta kallioon louhittua kuoppaa ja suuret jätekivikasat.
Louhos on yksityisomistuksessa ja on suosittu retki- ja tutkimuskohde kiviharrastajille ja -ammattilaisille.
Jätekasoista on löytynyt harvinaisia mineraaleja, joita ei ole löydetty mistään muualta maapallolta. Viitaniemiitin lisäksi on löydetty väyryneniittiä, joka on saanut nimensä geologian ja mineralogian professori Heikki Väyrysen (1888–1856) mukaan. Louhoksella esiintyy myös muita jalokiviä: topaasia, turmaliinia ja zirkoniittiä.
Risto Ojala
