KYSYMYKSET & KUVAT KATJA SIRVIÖ
KUHMOISISSA ON esillä useita taidenäyttelyitä. Heinäkuun ajan Aaron Heinon veistoksia voi ihastella kirjastossa ja Päivi Hintsasen maalauksia kahvila Tassissa.
Aaron Heino – millainen näyttelykokonaisuus sinulla on Kuhmoisissa esillä?
– Näyttelykokonaisuus muodostui yllättäen hissin kyvyn mukaan siirtää massoja. En ollut huomannut tarkastaa hissin kantokykyä, ja oletin sen olevan tavarahissi. Suurin osa viimeaikaisesta tuotannostani on kiveä, joten uusimpien teosteni tuominen näyttelyyn ei ollut mahdollista. Näin ollen näyttelystä muodostui eräänlainen retrospektiivi höystettynä sillä konkretialla, mitä teoksia voidaan viedä tilaan ilman erityisoperaatioita.
Miten haluaisit yleisön katsovan näyttelyäsi? Mihin haluaisit heidän kiinnittävän huomiota?
– Minulle työni ovat ajattelun välineitä. Mitä missäkin työssäni käsittelen, liittyy oman elämäni tapahtumiin ja ikäsidonnaisiin elämisen prosesseihin, jollaisia kohtaamme tietyssä vaiheessa elämässämme. Teokseni ovat eräänlaisia autofiktioita elämän peruspilareista, joista olen luonut yleisemmän käsitteen. Toivon että yleisö käyttää teoksiani ajattelun välineenä ja rohkeasti pohtii, mitä ajatuksia mikäkin teos itsessä herättää.
Mitä haluaisit kertoa itsestäsi taiteilijana?
– En oikein tiedä. Olen kuvanveistäjä, joka käyttää hyvin perinteisiä tekniikoita ja materiaaleja. Teokseni eivät ehkä ole niin perinteisiä, ja toivon niiden nostavan keskiöön oman aikamme muotojen ja sisältöjen näkökulmasta. Minua kiehtoo tekemisen prosessit ja materiaalien ominaisuudet sekä mahdollisuudet tuottaa erilaisia sisältöjä niihin tai niiden avulla.
Mikä sinua inspiroi?
– Olemassaolo. Miksi minä tunnen olevani olemassa (materiaalinen ja henkinen minä)? Miksi minulla on moraali ja millainen valta minulla on muihin? Onko minulla oikeus minuuteen tai toiseuteen, ja milloin minä rikon toisen oikeutta olla sellainen kuin hän on? Mitä olen minä, ja mitä tarkoittaa olla minä? Onko oleminen konkretiaa vai onko se johdateltu fiktio? Lajien olemassaolo, materiaalien järjestäytyminen ajattelevaksi olennoiksi sekä olemassa olevat käsitteet ovat kiehtova kokonaisuus siitä, miksi olemme täällä.
Onko töitäsi ollut aiemmin Kuhmoisissa esillä? Missä mahdollisesti? Millainen paikka ja ympäristö tämä on taiteellesi?
– Töitäni ei ole ollut aiemmin esillä Kuhmoisissa. Minulle ei vielä ole muodostunut käsitystä mahdollisuuksista taiteelleni Kuhmoisissa. Asuinpaikkani tarjoaa ympäristön toteuttaa töitäni, ja on suhteellisen keskeisellä paikalla suurempiin kaupunkeihin nähden teosten kuljetusta ajatellen.
Päivi Hintsanen – millainen näyttelykokonaisuus sinulla on Kuhmoisissa esillä?
– Heti, kun näin kuvia kahvila Tassin tilasta tiesin, että vien sinne esille Ihmisiä saarillaan -sarjan töitä. Sarjan ensimmäiset työt tein vuonna 2014 ja sen jälkeen olen täydennellyt teossarjaa aina muutamilla vedoksilla parin vuoden välein. Kuhmoisiin toin näyttelyyn aivan uusia tänä vuonna valmistuneita teoksia sekä muutamia teoksia sarjan vanhimmasta päästä.
– Olen piirrellyt ja maalaillut erilaisia yksittäisiä ihmisiä saarillaan jo vaikka kuinka pitkään, ja olen tehnyt teemasta myös toisen, hyvin erilaisen kuvasarjan. En tiedä, mistä idea on alunperin tullut, kuten en yleensäkään tiedä, mistä ideat tulevat. Ne vain ilmestyvät. Tämä nimenomainen kuvasarja on sellainen, että en koskaan tee sitä ”pakolla”. Ensin tulee aina idea yhdestä kuvasta – tai usein useamman kuvan sarjasta – ja sitten toteutan sen parhaani mukaan. Joskus nimi tulee ensin, ja sitten ikään kuin kuvitan ideani.
– Usein huomaan päätyväni työskentelemään Ihmisiä saarillaan -sarjan kanssa joidenkin intensiivisten tai haasteellisten työprojektien jälkeen, kun kaipaan hengähdystaukoa liian syvällisistä asioista. Sarjan kuvissa on keveyttä, leikkisyyttä ja huumoriakin, ja sen parissa työskenteleminen muistuttaa itseäni siitä, että vaikka elämän ottaisi tosissaan, sitä ei tarvitse ottaa liian vakavasti.
Miten haluaisit yleisön katsovan näyttelyäsi? Mihin haluaisit heidän kiinnittävän huomiota?
– Ei katsomiseen ole mitään ohjeita, eikä oikeaa tapaa. Jokainen saa katsoa omalla tavallaan ja yhtälailla jokainen saa olla katsomattakin. Itse näen nämä pienet työt ikään kuin irroitettuna hetkinä. Kuvat ovat hyvin pieniä, hahmot saarillaan melkein miniatyyrimäisiä ja usein näitä kuvia pitääkin katsoa aika läheltä, jotta näkee lukea nimen kuvan alla ja hahmottaa, mitä kuvassa tapahtuu.
Mitä haluaisit kertoa itsestäsi taiteilijana?
– Olen ollut onnekas siinä mielessä, että olen saanut tehdä sitä, mikä milloinkin on itselleni ollut mielekästä. Kuvataiteellisessa työssänikin olen poukkoillut suurista installaatioista ja tilateoksista monenlaisiin kuvateoksiin. Tällä hetkellä teen kuvataiteilijan työn rinnalla tietokirjailijan hommia. Olen julkaissut tähän mennessä kolme erilaista Värinkeräilijän pientä käsikirjaa, joista löytyy lisätietoa pigmenteistä ja joihin voi kerätä myös omia värinäytteitään. Parhaillani kirjoitan
vähän työläämpää tietokirjaa ”Hallavasta ruosteenkarvaan – Värit Suomessa”, joka nimensä mukaisesti käsittelee väriä Suomessa – esimerkiksi sanontoja, tapoja ja muuta sellaista.
Mikä sinua inspiroi?
– Ihan kaikki. Koko elämä krumeluureineen ja suurin piirtein kaikki, mihin silmäni osuvat tai korvani kuulevat.
Onko töitäsi ollut aiemmin Kuhmoisissa esillä? Missä mahdollisesti?
Millainen paikka ja ympäristö tämä on taiteellesi?
– Teoksiani on Kuhmoisissa esillä ensimmäisen kerran. Hurmaannuin kahvila Tassista aivan täysin!
