KUHMOISTEN SANOMIEN pääkirjoitus (25.8.) otsikoi maakauppaa ”nappikaupaksi” ja ihmettelee, miksi 2 000 euron kaupan käsittelyyn kuluu kunnassa kuukausia. Kysymys on aiheellinen, mutta kokonaiskuvasta jää olennainen osa puuttumaan.
Kauppapäätös ei automaattisesti tarkoita, että ostaja voisi alkaa rakentaa tai harjoittaa alueella haluamaansa toimintaa. Määräala sijaitsee alueella, jonka asemakaava on vuodelta 1977 ja jossa alue on osoitettu tori- ja puistoalueeksi. Ennen kuin voidaan arvioida kaupan todellisia vaikutuksia ja etenemismahdollisuuksia, olisi hyvä tietää myös, mihin tarkoitukseen ostajat aluetta ovat hankkimassa ja millaista liiketoimintaa siellä on tarkoitus harjoittaa.
Tämä tieto ei ole sivuseikka. Päinvastoin, se voisi auttaa kuntaa arvioimaan, mitä päätöksiä ja mahdollisia kaavallisia muutoksia asian eteneminen edellyttää. Ripeyttä voisi siis lisätä myös se, että asian kaikilla osapuolilla olisi käytettävissään riittävät tiedot.
On myös hyvä muistaa, ettei tämä ole ainoa kunnan alueella hitaasti etenevä maankäyttöasia. Viereisellä teollisuustontilla toimivan muovitehtaan laajentumiseen liittyvä Runkomäen asemakaavamuutos on ollut vireillä jo lähes kolme vuotta. Siihen verrattuna puolen vuoden käsittelyaika ei kerro koko totuutta siitä, kuinka nopeasti yrittäjä lopulta pääsee toteuttamaan suunnitelmiaan.
Ostotarjouksessa viitataan myös siihen, että tarjoajat kokevat tulleensa kohdelluiksi epätasapuolisesti, niin sanotun ”Kankkunen-lisän” vuoksi. Jos kunnallisessa päätöksenteossa on syntynyt kokemus epätasapuolisesta kohtelusta, sekin on syytä selvittää avoimesti. Kaikkien osapuolten kannalta olisi parempi puhua konkreettisista perusteista kuin tyytyä yleiseen vastakkainasetteluun.
Kunnan strategiassa mainitut ripeys, joustavuus ja yrittäjyyden edistäminen ovat hyviä tavoitteita. Niitä ei kuitenkaan pidä asettaa vastakkain huolellisen päätöksenteon kanssa. Ripeä päätöksenteko ei tarkoita sitä, että päätös tehdään ennen kuin sen perusteet ja seuraukset ovat selvillä.
Nappikaupasta voi puhua, jos haluaa. Mutta ennen kuin kunnan hallintokoneistoa syytetään turhasta pyörimisestä, kannattaa katsoa myös, mitä kaupalla oikeastaan tavoitellaan – ja mitä sen jälkeen pitäisi vielä tapahtua.
Liisa Brander-Keskinen,
KD-valtuutettu,
maankäyttöjaoksen jäsen
