KYSYMYKSET & KUVA KATJA SIRVIÖ
Pertti Keskinen tunnetaan Harjunsalmella tiemiehenä, kylärenkinä sekä laavuisäntänä. Heinäkuun alussa 80-vuotissyntymäpäiviään juhlinut Keskinen muistaa häkellyttävän hyvin vuosilukuja ja ihmisten nimiä elämänsä varrelta. Sen, mitä hän ei muista, voi tarkistaa hänen vuosikymmenien ajan keräämistään leike- ja päiväkirjoista sekä valokuva-albumeista.
Miten juhlit 80-vuotissyntymäpäivääsi?
– Sunnuntaina täällä Harjunsalmella olivat käymässä Jyväskylästä vaimoni, tyttäreni sekä hänen kumppaninsa. Maanantaina, kun oli varsinainen merkkipäivä, olimme laavulla. Naapureiden, tuttujen ja kavereiden kanssa grillasimme makkaraa, lihapyöryköitä ja broileria. Joimme kahvia ja viinipullokin oli matkassa.
– Vaikka perhe asuu Jyväskylässä, minä en siellä juuri käy kuin silloin tällöin asioita hoitamassa.
Synnyit Kuusamossa vuonna 1946, mutta muutitte sieltä pois, kun olit kahden vanha. Mitä muistat lapsuusajastasi?
– Muutimme Kirkkonummelle 1948. Siellä isä hoiti Siikajärven puutarhaa. Äidin pestessä mattoja laiturilla Siikajärven rannalla minä luiskahdin laiturilta veteen. Äiti sai minut vedestä ylös, mutta ehkä tuosta jäi kammo vettä kohtaan, enkä ole vieläkään kovin hyvä uimari.
– Kirkkonummelta muutimme Mynämäelle, sieltä Pyhärantaan ja Kodisjoelle lähelle Raumaa. Isä olisi saanut Raumalta pankinjohtajan paikan, mutta 1953 muutimme Kuhmoisiin ja isäni alkoi viljellä kotitilaansa.
Kuhmoisiin muutettuanne sinulla alkoi koulutaival. Tykkäsitkö käydä koulussa?
– En tykännyt. Kansakoulua kävin viisi vuotta Harjunsalmella, sen jälkeen siirryin oppikouluun kirkolle. Kielet eivät menneet millään päähän, ja vaikka kävin oppikoulua neljä vuotta, niin pääsin vain kaksi luokkaa eteenpäin. Lopulta minun piti tenttiä viimeiset vuodet läpi ja pääsin sata päivää kestäneeseen jatkokouluun.
Millaista oli nuoruus Harjunsalmella ja Kuhmoisissa?
– Maatilalla tehtiin tietysti paljon töitä. Meillä oli lehmiä, sikoja ja hevonen, ja iltahämärissä ajetut heinänhakureissut ovat jääneet mieleen. Kavereiden kanssa pelasimme jalkapalloa, lentopalloa sekä jääkiekkoa ja laskimme Käpylän soramontun jyrkkiä rinteitä alas suksilla.
Opiskelit maanrakennusteknikoksi ja päädyit valtion pitkän ja kapean leivän ääreen. Millaista oli työskennellä apulaistiemestarina Kuhmoisissa?
– Aloitin hommassa 1976. Minun esimieheni oli tiemestari Eero Heikkilä, mutta kymmenkunta teitä kunnossa pitävää miestä olivat minun alaisiani. Ajelimme teitä päivittäin ympäri ja pidimme ne kunnossa. Apulaistiemestarillakin oli lapio autossa täytettäviä kuoppia varten. Päivystimme siltä varalta, että teitä piti lähteä suoraamaan ja teimme pieniä muutoksia ja parannuksia muun muassa Puukkoisille ja Päijälään meneville teille.
– Kuhmoisten tiemestaripiiri lopetettiin 1982, vaikka meille oli vasta luvattu, että niin ei tapahdu. Sen jälkeen olimme vielä neljä vuotta Jämsän tiemestaripiirin sivutukikohta. Kun se loppui, perheemme muutti Jyväskylään, mutta jatkoin samoissa töissä. Vuonna 2005 Tielaitokselta irtisanottiin paljon työntekijöitä tuotannollisista syistä ja minä jäin eläkkeelle. Samalla muutin kirjani takaisin Kuhmoisiin.
Toimit aktiivisesti Harjunsalmen kyläyhdistyksessä. Millainen kylä Harjunsalmi on?
– Täällä on asukkaita hieman alle 60, mökkiläisiä 155. Toiminta on latistunut, eikä enää tehdä esimerkiksi patikointiretkiä, eikä onkikilpailuihin saada osallistujia.
– Olin kyläyhdistyksen hallituksessa vuosina 2017-2021. Vuonna 2018 pystytyimme laavun lähelle Iso-Pihlajajärveä. Parhaimmillaan siellä on käynyt 350 henkeä vuodessa, viime vuonna kävi vain sata.
