”Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut.” Ihmiselle annettiin tehtäväksi suojella ja varjella luomakuntaa, mutta olemme tehneet kaikkemme tuhotaksemme tämän kauniin maapallon, joka annettiin kodiksi eläimille ja ihmisille.
Ilmastonmuutoksen seurauksena luonnonkatastrofit seuraavat toinen toistaan, kuten Keski-Euroopan järkyttävät helteet pelottavine maastopaloineen tai tuhotulvat, jotka valtavalla voimallaan vievät kaiken mennessään.
Lajikato luonnossa vain etenee. Suomeen saapuvien pikkulintujenkin määrä on huolestuttavasti vähentynyt. Keväällä ihmettelin Puistolassa lintujen vähäistä laulua. Harvakseltaan kuulin koiralenkillä yksittäisen peipon tai pajulinnun laulua. Mustarastaat olivat ainoat, jotka konsertoivat iloisesti pitkin päivää. Satakieli, jota aina odotan kesän tuojaksi, ei laulanut lähimetsikössä lainkaan.
Onneksi sentään tultuamme kesäkotiin juhannusviikolla kaikki tutut lintuystävämme tervehtivät meitä laulullaan, jopa käenpiika monen vuoden perästä.
Ihmettelin, kun en nähnyt yhdenkään lintupariskunnan pesivän pihapiirissämme. Harmaasiepot rakensivat kauniin pesän tutulle paikalle, mutta se jäi siihen. Eräs tuttava kertoi samaa. Johtuiko se ruoan puutteesta, hyttysiähän oli tosi vähän. Linnunlauluton kesä olisi todella tyhjä ja surullinen.
Elokuun viimeisenä lauantaina vietettiin kesäkauden päättymistä ja Suomen luonnon päivää.
Samalla viikolla iltasoutelulla auringon jo laskettua kuuntelin hiljaisuutta, kun yllättäen rantasipi lennähti veneen laidalle istumaan, hypähti penkille, kunnes lensi omille teilleen. Kävikö jättämässä minulle ja koiralle jäähyväiset? Seuraavana päivänä aamu-uinnilla oli joutsen ruokailemassa kaislikossa. Tällaiset kohtaamiset ovat aina niin sykähdyttäviä.
Kesä on nyt sydämessä, vaikka lämpöä jäin kaipaamaan, kun sitä annettiin vain pienissä erissä.
Kiitollisena siitä huolimatta kesää muistelen syksyn pimetessä. Maailma muuttuu kiihtyvällä vauhdilla. Tulevat päivämme, syksy ja talvi ovat hämärän peitossa. Jumala on luvannut pitää meistä huolta kuten taivaan linnuista vakuuttamalla Sanassaan: sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kantavat iankaikkiset käsivarret.
Värikästä ja satoisaa syksyä toivotellen
Tarja Koskela-Kivistö
